Valtio myöntää vuosittain arviolta 4 miljardia euroa valtionavustuksia lukuisille eri tahoille. Nyt valtionavustusprosessia kehitetään ja digitalisoidaan avustustoiminnan vaikuttavuuden lisäämiseksi – keskiössä valtionavustustietojen saatavuuden ja hyödyntämisen parantaminen. Mitä valtionavustustoiminnan kehittämishankkeessa käytännössä tehdään juuri nyt? Millaisia tietoon liittyviä kehittämistarpeita avustusten saajilla ja myöntäjillä on? Tässä jaksossa aiheesta ja sen kytköksistä esimerkiksi tiedon laadun ja yhteentoimivuuden kysymyksiin ovat keskustelemassa hankejohtaja Tuula Lybeck valtiovarainministeriön valtionavustustoiminnan kehittämishankkeesta ja projektipäällikkö Minna Paajanen Helsingin kaupungin liikkumisohjelmasta. Keskustelua johdattelee hankepäällikkö Tanja Lahti valtiovarainministeriöstä.
Merkkien selitykset:
[?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
[??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
[tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
[äänite alkaa]
Puhuja 1 [00:00:01]: Valtio myöntää vuosittain arviolta neljä miljardia valtion avustuksia, muun muassa yhdistyksille ja kunnille. Tämä on noin seitsemän prosenttia valtion budjetista, eli kyse on varsin merkittävästä summasta. Nyt valtion avustustoimintaa on lähdetty kehittämään ja uudistamaan hankkeella, jota vetää valtiovarainministeriö. Mitä tällä hankkeella, jonka nimi on siis valtionavustustoiminnan kehittämisen ja digitalisointi -hanke, mitä sillä käytännössä tavoitellaan? Kyseessä on suuri yhtenäistämisprojekti, ja siihen liittyy paljon tiedon käsittelyyn liittyviä haasteita. Tästä keskustelemme tässä jaksossa.
[musiikkia 00:00:35]
Puhuja 1 [00:00:44]: Tämä on Tiedon äärellä, tietopolitiikasta tekoihin -podcast, jossa pureudumme tietopoliittisiin toimenpiteisiin ja tietopolitiikan kysymyksiin laajemminkin. Podcastissa pohdimme muun muassa sitä, mitä tietopolitiikka oikein on, ja miksi julkisen tiedon avoimuus, laatu ja yhteentoimivuus on tärkeää. Pohdimme näitä aiheita eri näkökulmista yhdessä mielenkiintoisten ja vaikuttavien vieraiden kanssa.
[musiikkia 00:01:04]
Puhuja 1 [00:01:13]: Olen Tanja Lahti, valtiovarainministeriön Julk ICT-osastolta. Ja toimin siellä hankepäällikkönä tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeesa. Tämä niin sanottu Tiha-hanke toteuttaa pääministeri Marinin hallitusohjelmaan kirjattuja tietopoliittisia tavoitteita, edistämällä julkisen tiedon hyödyntämistä meidän yhteiskunnassamme. Hankkeessa on valmisteltu tiedon hyödyntämisen ja avaamisen strategisia tavoitteita, tiedon jakamisen toimintamalleja, tiedon laatukriteereitä, ja julkisen hallinnon ohjelmointirajapintaperiaatteita. Tällä kertaa aiheenamme on siis valtion avustustoiminnan uudistaminen. Ja valtion avustustietojen jakaminen avoimesti hyödynnettäväksi. Vieraanani on valtionavustushankkeen hankejohtaja, Tuula Lybeck. Ja projektipäällikkö Minna Paajanen Helsingin kaupungilta. Tervetuloa.
Puhuja 2 ja 3 [00:01:59]: Kiitos.
Puhuja 1 [00:02:01]: Tuula, johdat siis tätä valtiovarainministeriön viisivuotista hanketta koskien valtion avustusten uudistamista. Kerrotko vielä lyhyesti, Tuula, kuka oikein olet, ja miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?
Puhuja 2 [00:02:14]: Minulla on lähes 30-vuotinen työkokemus valtioneuvostossa. Ja oikeastaan koko työuran aikana olen käsitellyt valtion avustuksia eri näkökulmista. Valtion avustukset ovat, siihen liittyvän harkinnanvaraisuuden takia, hyvin joustava ja monipuolinen keino ohjata julkista rahoitusta erilaisiin tarkoituksiin. Muutamia vuosia sitten minua alkoi yhä enemmän kiinnostaa se, että miten saisimme paremmin tietoa siitä, millaista hyötyä valtion avustustoiminta yhteiskunnalle tuottaa. Ja miten tästä itse valtionavustusprosessista saataisiin sujuvampaa, sekä hakijoille että myöntäjille. Tähän liittyen sitten käynnistimme edellisellä hallituskaudella esiselvityksen, jonka tulokset antoivat perusteen ryhtyä tähän hankkeeseen.
Puhuja 1 [00:03:04]: Ja sen tiimoilta olet nyt vetämässä tätä varsin merkittävää hanketta. Aivan mahtavaa. Ja toisena keskustelijana meillä tänään täällä on Minna Paajanen Helsingin kaupungilta. Minna toimi noin reilun kolmen vuoden ajan projektipäällikkönä Helsingin kaupungin liikkumisohjelmassa, joka on siis Helsingin strategisia kärkihankkeita muutaman vuoden takaa. Liikkumisohjelmalla tavoitellaan systeemistä ratkaisua liikkumattomuuden haasteeseen, joka koskettaa laajalti koko pitkälle kehittynyttä länsimaailmaa. Kertoisitko Minna hieman lisää taustastasi vielä?
Puhuja 3 [00:03:37]: Jatkan Tuulan jalanjäljissä siinä mielessä, että olen myös ollut julkishallinnossa pitkään töissä. Eli ensin valtionhallinnossa suunnittelijana, valtion liikuntaneuvostossa. Ja silloin tehtäväni oli ennen kaikkea käsitellä tieteellisiä valtion avustusasioita liikunta-asioissa. Ja tämä oli ehkä tämän päivän keskusteluun hyvä aasinsilta, että muistelen, että olen lukenut ehkä noin 900 erilaista tutkimusprojektin hankesuunnitelmaa. Ja se on sillä tavalla ollut työuralle kiinnostava alku, että on hyvin tyypillinen toimintatapa se, että keskustelee paitsi tutkijoiden, niin myös hallinnon virkamiesten ja päättäjien kanssa. Mutta lyhyesti, sen jälkeen valtion liikuntaneuvoston pääsihteerinä, jossa pöydällä olivat tiedolla johtamisen kysymykset. Ehkä toimenpiteiden vaikutusten arviointi. Ja sitten tässä viimeisessä tehtävässä, olemme siirtyneet konkretiaan, eli siihen, että kuinka saamme helsinkiläiset liikkumaan. Ja tieto, sen hyödyntäminen, vaikuttavuus, poikkihallinnollisuus, ne ovat ehkä siinä työssä avainsanoja.
Puhuja 1 [00:05:02]: Vau, hienot taustat kyllä teillä molemmilla. Ja tunnette kyllä tämän valtion avustustoiminnan läpikotaisin, eri tasoilta lähtien. Todella kiinnostavaa. Valtio siis myöntää vuosittain, tämä on arvio, noin neljä miljardia euroa valtion avustuksia eri tahoille. Kyse on siis hyvin monimuotoisesta toiminnasta. Ja tätä toimintaa tapahtuu kaikilla hallinnon aloilla. Tuula, millaisiin tarkoituksiin, jos vielä avaat tätä valtionavustusta, mihin sitä myönnetään ja miksi? Miksi valtio harjoittaa tällaista toimintaa?
Puhuja 2 [00:05:38]: Kuten totesit, tämä on hyvin pitkään ollut käytössä, tämä instrumentti valtiolla myöntää vastikkeetonta rahoitusta. Meillä on noin 90 valtion viranomaista, eli käytännössä kaikki ministeriöt, koko joukko keskusvirastoja, myös aluehallinnon toimijoita, jotka myöntävät tätä rahoitusta. Ja se jo kuvaa kun kaikilta hallinnon aloilta rahoitusta myönnetään, että hyvin lukuisiin erilaisiin tarkoituksiin. Jotka tukevat hallinnon alan tavoitteita. Esimerkiksi järjestötoiminta, järjestöille myönnettävillä avustuksilla tuetaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kansanterveyden edistämistä monin eri tavoin. Ja kunnissa on valtion avustuksilla tunnistettu rooli erityisesti kehittämistyön ja kokeilujen rahoituksessa. Ja siitä voisi todeta, että valtionavustusten tulisi voida toimia kuntien hyvinvointitehtävän näkökulmasta. Esimerkiksi jonkinlaisen muutoksen boostaajana, kehityksen ajurina, tai laastarina johonkin kipeään kohtaan.
Puhuja 1 [00:06:48]: Ja tällä valtionavustuksella on tosiaan pitkä historia, kuten totesit. Ja todennäköisesti tätä toimintaa on kehitetty menneiden vuosien aikana moni n tavoin. Mutta miten Tuula kuvailisit nykytilannetta tämän valtion avustustoiminnan osalta?
Puhuja 2 [00:07:02]: Se on hyvin monimuotoista jo siitä syystä, että sitä myönnetään niin moniin eri tarkoituksiin. Jos lähtee katsomaan hakijan näkökulmasta, niin se näyttäytyy kyllä kovin hajanaisena ja siilomaisena. Esimerkiksi kun eri hallinnon alat ovat kehittäneet tätä toimintaa omasta näkökulmastaan, niin valtion virastot eivät näyttäydy yhtenäisinä hakijoiden näkökulmasta. Eli myös lainsäädäntöä tulkitaan mahdollisesti eri tavoin, ja sovelletaan myös. Ja tämähän on merkittävä, että kun myös digitalisoimme tätä palvelua, niin nämä asiointipalvelut poikkeavat merkittävästi. Mutta se on yksi keskeinen kysymys, se tieto mitä siinä prosessissa liikkuu. Se vaihtelee todella paljon. Ja yksi kipukohta on se, että me emme pysty virkahenkilöinä tuottamaan päätöksentekijöille tällä hetkellä useinkaan tietoa siitä, että miten vaikuttavaa tämä valtion avustustoiminta on. Eli mitä niillä avustuksilla saadaan aikaan. Selvää on, kuten tuossa kuvasin, että erittäin tarpeellista toimintaa, mutta juuri se datan puute aiheuttaa sen, että selkeä kokonaiskäsitys kohdentumisen tarkoituksenmukaisuudesta, ja koko käsitys siitä paljonko valtion avustuksia tarkkaan ottaen vuosittain myönnetään erilaisiin tarpeisiin, ne puuttuvat.
Puhuja 1 [00:08:36]: Tuo on kiinnostavaa. Hyvin vaikeaa tehdä tiedolla johtamista tai johtaa valtion avustustoimintaa, jos ei aivan tarkkaa käsitystä ole siitä tietoperustasta ja vaikuttavuudesta. Miten Minna Helsingin kaupungin vinkkelistä näet valtionavustusten nykytilannetta?
Puhuja 3 [00:08:50]: Luultavasti lähtisin siitä liikkeelle, että nykymaailma on todella monimutkainen, ja yhä enemmän asiat jäsentyvät sitä kautta, että meillä ei olekaan yhtä hallinnonalaa tai virastoa tai toimijaa, joka ratkaisisi tällaisia akuutteja tai merkityksellisiä kysymyksiä, joiden kanssa painitaan. Tämä monimutkaisten ongelmien ratkominen on ehkä tällainen hyvinkin akuutti keskustelun aihe varsinkin valtiolla, mutta myös kunnissa. Eli yhä enemmän kaivataan kokonaisvaltaisempaa näkymää siitä, että miten pureudutaan esimerkiksi liikkumisen ongelmaan, tai syrjäytymishaasteeseen. Tai mihin tahansa hyvinvoinninkin kysymykseen. Meillä on hieman sellainen toimintatapa, että hanke kerrallaan. Ja liian ehkä lyhytjänteisesti, liian ammatillisesta näkökulmasta, yksi ammattiryhmä kerrallaan. Se on omassa työssäni todella keskiössä, että kaikki kaupungin palvelut miettivät mahdollisuutta ratkaista ja lisätä ihmisten liikkumismahdollisuuksia, aina kotihoidosta päiväkoteihin. Sitten tämä toinen asia, joka on minusta erittäin kiinnostava, tämä datan, tiedon käyttö tällaisessa maailmassa. Eli omassa työssänikin on niin, että kun puhumme helsinkiläisten liikkumisesta ja siihen vaikuttamisesta, niin sitä tietoa on eri muodoissa eri paikoissa, eri hallinnon aloilla, eri tieteenaloilla, eri järjestelmissä, valtava määrä. Datan eheys tai sen arkkitehtuuri olisi monessakin ilmiössä ratkaisun avain, jotta päästäisiin keskusteluun siitä, että mistä lähdettiin liikkeelle, ja mihin päädyttiin. Luultavasti tämä valtion avustustoiminta, jota tässä nyt uudistetaan, niin on yksi näkökulma, ja tärkeä avaus siinäkin mielessä, että löytyisikö selkeämpiä tapoja esimerkiksi arvioida näitä hallinnon alojen toimenpiteiden vaikutuksia. Siinä on mielestäni suuri mahdollisuus siihen. Lopulta kysymys on siitä, että kuinka me löydämme tietoa, kuinka sitä kerätään, kuinka se on jäsennetty, onko meillä alustat kunnossa. Koska ihmiset painivat aina rajallisen ajankäytön parissa.
Puhuja 1 [00:11:53]: Kiitos. Tulee mieleen, että luultavasti olisi mielenkiintoista etenkin kaupungin sisällä saada käsitystä, parempaa kokonaiskuvaa. Mutta luultavasti olisi kiinnostavaa tietää muutenkin mitä kuntakentällä tehdään, ja näitä hyviä käytäntöjä jakaa.
Puhuja 3 [00:12:06]: Itse asiassa tartun tuohon siitä näkökulmasta, että voihan olla, että monestikin todella hieno ratkaisu on keskitty, esimerkiksi liikkumisen edistämiseen, tai syrjäytymisen ehkäisyyn. Ja jos valtion hallinnon avustamana tällainen malli on syntynyt, niin ensinnäkin olisi hienoa muiden toimijoiden siitä tietää, oppia. Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Se on yksi näkökulma tähän.
Puhuja 1 [00:12:40]: Juuri näin. Ja kyllähän nytkin se tieto luultavasti jostakin löytyy, jos jaksaa salapoliisityötä harjoittaa. Mutta luultavasti tämän valtion avustushankkeen myötä tilanne paranee huomattavasti. Jos menemme tähän itse hankkeeseen, ja Tuula toikin jo esiin joitakin kipukohtia. Pystyisitkö vielä hieman avaamaan niitä kehittämistarpeita nykytilassa, ja mitä teidän hankkeessanne käytännössä tehdään niiden eteen?
Puhuja 2 [00:13:08]: Joo. Eli me teemme paljon aivan konkreettista, mutta myös isossa kuvassa pyrimme edistämään nimen omaan tätä vaikuttavuutta josta Minna tuossa äsken puhuikin. Eli aivan tähän tiedon läpinäkyvyyden lisäämiseen, niin me tulemme keräämään kaikki valtionavustushaut, eli nämä tilanteet joissa rahoitusta on tarjolla, yhdelle alustalle. Ja sitten myös tulemme julkaisemaan tietoja niistä myönnöistä. Ja pikkuhiljaa saamme myös tietoa siitä juuri, että mitä niillä rahoilla saatiin aikaan, ja peilata niitä tavoitteisiin. Paljon pohjatyötä teemme, se on oma iso kokonaisuutensa. Mutta tässä teemassa kun puhumme tiedon hyödyntämisestä, niin meidän on myös keskusteltava siitä, että ovatko nykyiset valtion avustukset riittäviä vastauksina esimerkiksi yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Puhutaan esimerkiksi nuorten syrjäytymisestä, tai muista vastaavista. Todella isoista laaja-alaisista kysymyksistä. Niin onko tämä nykyinen rahoitus tarkoituksenmukaisesti kohdennettu. Ja pyrimme luomaan tässä työkaluja, yhteistyömalleja, ja tapaa mahdollistaa poikkihallinnollinen yhteistyö, jonkinlaisen yhteiskunnallisen ilmiön ympärillä. Se edellyttää tietenkin myös, että sitä työtä johdetaan, jotta ihmiset, jotka tämän asian ympärillä toimivat, tunnistavat nämä kysymykset, ja löytävät ne näkökulmat, jotka ovat merkittäviä siinä. Ja tämä työ tapahtuisi aivan ennen sen valtion avustushakemuksen suunnittelua. Eli tehtäisiin enemmän pohjatyötä, mietittäisiin tarpeita. Toisaalta taas sitten kun rahaa lähdetään myöntämään, niin me näemme nykyisessä järjestelmässä ongelmana sen, että niitä ehkä turhankin paljon valtion viranomaiset sitten rajoittavat, ja määrittelevät toimenpiteitä joita pitäisi tehdä. Halutaan luoda myös toimijoille enemmän liikkumatilaa tehdä niitä mahdollisimman tuloksekkaita toimenpiteitä sillä julkisella rahoituksella. Tähän liittyy paljon osaamiseen lisäämistä. Tämähän on vaikea kysymys, mutta väitän ettei mahdoton. Pikkuhiljaa menemme eteenpäin eli kohti vaikuttavampaa valtion avustustoimintaa. Meillä juuri on yhtenä tuotoksena syntynyt eOppiva-koulutus, jossa meidän hankettamme esitellään, jonka lisäksi tällainen toimintamallioppaan ensimmäinen versio, jossa kehittämistarpeita tiivistetään. Me kiinnitämme myös todella paljon huomiota hyvän hallinnon kysymyksiin. Eli kun yhdenmukaistamme toimintaa, niin haluamme myös varmistaa, että tulevaisuudessa hyvän hallinnon periaatteet, jotka ovat sekä hakijan että myöntäjän näkökulmasta todella tärkeitä siellä oikeusturva pohjana, näitä me tässä kehitämme. Myös juuri tätä poikkihallinnollista näkökulmaa. Eli hyvin monenlaisia asioita teemme.
Puhuja 1 [00:16:50]: Kiitos, kuulostaa hyvältä, todella lupaavalta. Kerrotko vielä Tuula että milloin tämä hanke päättyy? Milloin uusi järjestelmä on käytössä?
Puhuja 2 [00:17:01]: Meillä itse asiassa sitä ensimmäistä palikkaa aivan sieltä hakuilmoituksen julkaisusta pilotoitiin jo viime syksynä. Ja nyt tänä vuonna tuossa kesän korvilla seuraava kierros, sinne tulee uusia viranomaisia mukaan. Ja pikkuhiljaa vaiheittain eri viranomaiset ottavat käyttöön tätä mallia. Meillä on siinä taustalla käyttöönottoprojekti, joka sisältää osaamisen lisäämisen. Ja nämä uudet toimintatavat, ja hallinnolliset käytänteet laitetaan kuntoon, jos niissä on tarkistettavaa. Ja sitten otamme digitaaliset palvelut yhtä lailla käyttöön. Pikkuhiljaa.
Puhuja 1 [00:17:45]: Osaatko sanoa, mihin mennessä kaikki olisivat tämän uuden järjestelmän piirissä?
Puhuja 2 [00:17:49]: Kyllä siihen useampi vuosi menee. Että kyllä tämä meidän visiomme tästä uudistuksesta kattaa aivan tuonne vuoteen 30 saakka. Että saamme tämän kestävälle pohjalle. Tämä toimintamallin muutos edellyttää aikaa. Pikkuhiljaa edetään. Ei mennä puskutraktorilla eteenpäin, vaan yhteisymmärryksessä. Mehän teemme tätä yhteiskehittämisen menetelmiä, meillä on ollut kymmeniä työpajoja, käyttäjähaastatteluja. Haluamme kuulla sekä operatiivisen ratkaisun kehittämisen toiveita, mutta myös haluamme rakentaa mahdollisimman laadukas tästä toimintamallista, ja sellainen, että se oikeasti toimii siinä tarkoituksessa mitä tavoittelemme sillä vaikuttavuudella.
Puhuja 1 [00:18:36]: Kuulostaa hyvältä. Työsarkaa riittää. Mutta jos palaamme vielä tietopolitiikkaan, ja nostan esille tätä omaa hankettani, tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hanketta, kun siellä olemme pyrkineet luomaan yhteisiä menettelyjä tiedon hyödyntämiseen. Ja myös tällaisia strategioita, strategistista tavoitteenasetatnaa. Meillä on hyvin paljon yhtymäpintaa tältä osin. Meillä on meidän hankkeemme osin yhtenä teemana tiedon yhteentoimivuuden edistäminen. Ja puhutaan siis teknisestä yhteentoimivuuden edistämisestä, ja semanttisesta. Miten nämä yhteentoimivuuden asiat nousevat teidän hankkeessanne esille?
Puhuja 2 [00:19:10]: Se on aivan perusta tälle toiminnalle. Me itse asiassa aloitimme tämän hankkeessa tehtävän laajamittaisen käsitetyön jo ennen hankkeen asettamista. Koska näimme esiselvityksessä, että tämä pohjadatan hahmottaminen edellyttää sitä, että meillä on olemassa valtio[?? 00:19:32] sanasto, joka tulee käyttöön aivan sinne järjestelmäratkaisuun, mutta yhtä lailla meidän viestintäämme, ja myös sinne säädöstasolle. Eli käsitetyötä on yhtenäistetty, me olemme päässeet siinä todella pitkälle. Ja me olemme myös vieneet sen Digi- ja väestötietoviraston yhteentoimivuusalustalle, jossa sitä ylläpidetään. Ja nyt me itse asiassa tällä hetkellä olemme päässeet jo niin pitkälle, että meillä on käsittelyssä siellä käsitetyössä vaikuttavuuteen liittyvää sanastoa, ja se on todella haastavaa, mutta hyvin mielenkiintoinen vaihe., Yritämme niistäkin saada, ja emmeköhän saakin sieltä sitten myös käsitteistöä siihen järjestelmäkokonaisuuteen mukaan. Eli näiden käsitteiden pohjalta rakennetaan tämä aivan sieltä strategiselta tasolta operatiiviselle tasolle tämä uudistus.
Puhuja 1 [00:20:31]: Hyvä. Sitten jos tarkastellaan vielä tiedon laatua, se taisi noustakin jo jommankumman puheenvuorossa tuossa aiemmin esille. Se on meille Tiha-hankkeessa yksi osio, johon paneudutaan. Tai olemme luomassa tiedon laatukriteereitä Tilastokeskuksen johdolla. Ja toivomme toki, että näitä laatukriteereitä sitten sovellettaisiin mahdollisimman laajalti ympäri julkishallintoa ehkä laajemminkin. Miten te tartutte tähän laatukysymykseen? Kumpi haluaisi tarkastella sitä?
Puhuja 2 [00:21:03]: Voin nopeasti sanoa siitä, että siinä vaiheessa kun minä huomasin, että meillä on tällainen Tiha-hanke, niin taputin käsiäni, koska niissä teidän suostuksissanne oli todella hyvä pohja siihen, että se toimii meidän hankkeessamme tarkistuslistana. Teemmehän me riittävän laadukasta työtä sen tiedon laadun näkökulmasta. Tämä tiedon laadun heikkoushan havaittiin siinä esiselvityksessä jo. Kiinnitämme niihin huomiota, ja pidän erittäin tärkeänä että Tiha-hanke on tehnyt nämä laatukriteerit mukaan. Ne auttavat meitä omassa työssämme todella paljon.
Puhuja 1 [00:21:43]: Se on oikein mukava kuulla. Mitä ajatuksia Minnalla herää?
Puhuja 3 [00:21:45]: No ensin herää sellainen ajatus, että pitää lukea ja tutustua tarkemmin Tiha-hankkeeseen. Mutta luultavasti sanoisin, että yleisempi geneerinen ongelma on se, että me harvoin ehkä pysähdymme jäsentymään jonkin aihepiirin, esimerkiksi omassa työssäni tämän liikkumisen, tiedon arkkitehtuuria. Se saattaa olla lopulta yllättävänkin laaja. Ja sitä tietoa saattaa maailma olla jo pullollaan, mutta emme ehkä ole päätyneet sen äärelle. Tunnistaisin että sivuamme tässä keskustelussa sanaa vaikuttavuus, niin hakisin sellaista peruskeskustelua, että tietylle asialle asetetaan tavoite. Joka on yksi tiedon kokoamisen ja analysoinnin paikka. Kerron konkreettisen esimerkin liikkumisen puolelta. Kun pysähdyimme sen äärelle, että mikä helsinkiläisten liikkumisessa on se ongelma, niin yhtäkkiä meillä oli tilanne, että helsinkiläiset harrastavat vapaa-ajan liikuntaa enemmän kuin keskimäärin suomalaiset. Ja se on jopa hieman yleistynyt. Mutta kun menimme katsomaan muuta tietoa arkisesta aktiivisuudesta tai esimerkiksi siitä, kuinka liikkuminen jakautuu eri ihmisten välillä, niin sen ymmärrys koko ilmiön ratkaisemisesta muuttuu dramaattisesti. Meidän on syytä kiinnittää huomiota siihen liikkumisen peruspohjaan jota ne muut hallinnonalat ennen kaikkea toiminnallaan edistävät. Eli tämä on tavallaan kohta, mitä mietin myös valtion avustusten myöntämisessä, ja sen tavoitteiston pohdinnassa alkukohta on tärkeä. Minkä asian äärellä ollaan tekemisissä. Tämähän edellyttää erilaisen tiedon hyödyntämistä. Tilastointia, ja sitäkin siten, että meillä on selkeät käsitteet ja jäsennykset, että millä perusasetelmilla tai -käsitteistöllä sitä kerätään ja analysoidaan. Sitten tarvitsemme tietenkin myös tieteellistä tietoa, joka on monesti hyvä sparraaja uusien ajatusten herättämiseksi. Tarvitsemme ihmisten kokemustietoa, ja tarvitsemme luultavasti myös sitä, että nämä kaikki tiedon elementit keskustelevat lopulta keskenään. Kaikki sellainen, joka selkeyttää, kokoaa, analysoi, ja lisää kokonaisymmärrystä, tekee työkaluja siihen, ne ovat voitto.
Puhuja 1 [00:25:06]: Kiitos Minna. Tuosta minulle kumpusi monenlaisia ajatuksia, kun lähdit avaamaan tuota koko kuviota. Kuinka paljon siellä tarvitaankin tietoa kun lähdetään jotakin ilmiötä ymmärtämään, ja ymmärtämään sitä vaikutusta. Esimerkiksi valtion avustustoiminnan vaikutusta johonkin ilmiöön, ja mitä siellä ympärillä infrassa tapahtuu. Infran ylläpidossa, säässä, turvallisuustilassa. Minulla tuli iso lista asioita mieleen, jotka linkittyvät tietovanana tilastojen lisäksi tähän kuvioon. Jos menemme takaisin tiedon hyödyntämiseen. Tarkoitus ilmeisesti on se, että valtion avustustietoa olisi mahdollisimman laajalti hyödynnettävissä. Miten te edistätte käytännössä tätä tiedon löydettävyyttä ja käytettävyyttä tämän hankkeen myötä?
Puhuja 2 [00:25:58]: Juu, meillähän on tarkoitus esimerkiksi säätää lailla siitä, että kaikki valtion apuviranomaiset ovat velvoitettuja toimittamaan nuo vähimmäistiedot tietovarantoon, joita säädöksiin kirjoitetaan. Me teemme tässä ennen säädösvalmistelun alkamista tiedon avaamisen vaikutusarvioinnin. Liittyen tiedon avaamisen ja hyödyntämisen näkökulmiin. Ja yhtenä tärkeänä kulmana on, ja se liittyy tähän avoimeen hallintoonkin ylipäänsä, tunnistaa ne tiedot jotka ovat julkisia viranomaistietoja. Ja sitten tämä tietosuoja. Minkälaiset henkilötietoihin liittyvät tiedot ovat viranomaisjulkisia. Nämä menevät hieman vanhan lainsäädännön mukaan. Mutta minkälaiset voidaan julkisesti yleisesti avata käyttöön. Ja tätä keskustelua, tämä on ollut todella kiinnostava tässä hankkeessa käydä tätä keskustelua, että kuinka valmiita viranomaiset ovat avaamaan tietoa. Ja niin sanotusti avaamaan sitä käytettäväksi sitä tietoa. Tämä on ollut sellainen kohta jossa etenemme. Joka on yhtenä kysymyksenä tiedon omistajuudesta, joka on todella kiinnostava. Minna tuossa jo viittasikin tähän löydettävyyteen, meillä on varmasti tietoa todella monen ilmiön analysoinnin tueksi, vaikka ja kuinka paljon. Mutta sen löytäminen on se kysymys. Meidän hankkeessamme huomaan, että Helsingin kaupungilla ollaan jo edetty. Mutta tästä valtion avustustoiminnasta me emme ole päässeet edes tuohon kysymykseen vielä sen analyysitoiminnan osalta. Mutta sekin aika koittaa.
Puhuja 3 [00:28:02]: Sen verran vielä palaan tähän vaikuttavuusajatukseen kun tuli tuosta yksi asia mieleen. Jos mietimme vaikuttavuusketjuja, ja sitä, että meillä on tavoite, meillä on jokin haluttu vaikutus, meillä on vaikutukselle asetettu mittari. Ja sitten teemme toimenpiteitä joita myös mittaamme. Jotta me voisimme vaikutuksia arvioida, tiedon ketju pitää olla eheä, se ei voi katketa poikki esimerkiksi siinä kohdassa, että mitkä ne resurssit ja toimenpiteet ovat sitten olleet. Tämähän tässä työtä vaatii.
Puhuja 2 [00:28:42]: Juuri näin. Ja itse asiassa en tullut sanoneeksi, mutta mehän rakennamme digitaaliseen palveluumme vaikutusketjun. Eli se niin sanottu punainen lanka, sen täytyy säilyä läpi prosessin.
Puhuja 3 [00:28:55]: Juuri näin. Ja oikeastaan vielä siitä sanon. Helsingin kaupunki on valtavan iso organisaatio, Suomen suurin työnantaja. Meillä on 39000 ihmistä töissä hyvin erilaisissa ammateissa. On ehkä mahdotonta puhua tässä Helsingin kaupungin edustajana tietäen miten paljon hyviä asioita kaupunki jo tekee esimerkiksi avoimen datan käytettävyydessä, tai analytiikkatoiminnassa. Tai tilastoinnissa, tutkimusyhteistyössä eri tahojen kanssa. Minä en sitä missään tapauksessa edes tiedä. Mutta se kokemus, mikä itselläni on ollut, niin eniten hyötyä on ollut sellaisista harjoituksista joita mekin olemme tehneet liikkumisohjelmassamme. Sellaiset kohdat, joissa samasta ilmiöstä kertovaa tietoa on eri näkökulmista koottu yhteen, joka on johtanut ensinnäkin parempiin keskusteluihin, syvällisempään ymmärrykseen, ja lopulta käytännön toiminnaksi asti. Tiha-hanke tai tiedolla johtaminen, tai tiedon hyödynnettävyys, on mielestäni valtavan iso kokonaisuus, jota voi kyllä monesta eri kulmasta lähestyä. Ja valtion avustustoiminnassa luultavasti hieman samoin. Se on yksi näkökulma sen kehittämiseen. Mutta vaatii aikaa ja määrätietoisuutta.
Puhuja 1 [00:30:45]: Juurikin näin. Totta, Helsingin kaupunki kyllä näyttäytyy varsinaisena edelläkävijänä monella tapaa digitalisaatiossa ja tiedon avaamisessa, ja tiedolla johtamisessa. Mutta valtavan isosta organisaatiosta on kyse, kuten Minna kuvailit. Jos menemme vielä tämän tiedon hyödyntämiseen. Eikö ollut niin, että siellä tulee olemaan kolme omaa alustaa? Tulee olemaan se [?? 00:31:11] avustuksia, hallinnon avustuksia, ja tutkija-avustuksia. Oliko niin, että tutkija-avustuksia, siellä pääsee katselemaan tietoja tietyllä tasolla, turvaten tietenkin tietosuojaa? Mutta siellä olisi se tieto myös hyödynnettävissä. Kenties rajapinnan kautta tai muissakin yhteyksissä.
Puhuja 2 [00:31:34]: Juuri näin on tarkoitus. Ja tässä totean, että valtiokonttori tulee olemaan palveluntuottaja näiden palveluiden osalta. Mutta valtionapuviranomaiset toimivat sitten siellä prosesseissa valtion avustusten myöntäjinä.
Puhuja 1 [00:31:51]: Eli hyvin vastaavalla tavalla kuin tutkijahankinta, joka on ollut ymmärtääkseni varsinainen menestys. Sieltä pystyy sitten valtion ja kuntien ostoja tarkastelemaan hyvinkin monipuolisesti, se on mainio ikkuna siihen maailmaan. Jos vielä nopeasti siitä, missä tätä tietoa voisi sitten hyödyntää? Onko teillä siitä visioita tai avustuksia? Valtion avustuksia koskevaa tietoa siis.
Puhuja 3 [00:32:17]: Ehkä itse asiaa syvällisemmin tuntematta sanoisin niin, että siinä on luultavasti muutamiakin sellaisia kohtia, joissa jo aivan käytännön toimijat voisivat siitä hyötyä. Yksi näkökulma on juuri se, että hahmottaa kokonaisuuden, tietää mistä hakea. Palaan tuohon edelliseen mitä sanoin, niin Helsingin kaupunginkin näkökulmasta voi olla eri ihmisillä eri käsitys, että minkälaisia rahoituksia valtioavustustoiminnan muodossa saa edes myöntää. Toinen mikä tulee mieleen on se, että kun sen avustetun toiminnan piirissä tapahtuu varmasti valtavasti hyviä asioita, on se sitten järjestöjen toimintaa, tai tutkimusprojektien toteuttamista tai mitä tahansa. Niin näkisi ensinnäkin sen, mitä on käynnissä, puhumattakaan siitä mitä tuloksia niistä saadaan aikaiseksi. Ehkä se vielä kolmantena, että tällaisen ilmiöpohjaisen, vaikka se ei olisikaan vielä sitä, moni ihminen tai asiantuntija saattaisi olla hyvinkin kiinnostunut, jos tähän valtion avustusjärjestelmään kytkeytyisi muutakin tietoa. Itse ainakin olisin siitä kovasti kiinnostunut liikkumisen osalta.
Puhuja 2 [00:33:58]: Hyvä, laitetaan korvan taakse. Minulle nousee mieleen melko yksittäinen mutta tärkeä seikka, tiedon tuottaminen poliittisten päätösten teossa, Suomen hallituksen tueksi. Eli kun hallituksella on nämä hallitusohjelmat, joissa asetetaan jotakin esimerkiksi kärkitavoitteita tai muita. On hyvin tyypillistä, että siellä lähdetään pureutumaan siihen tavoitteeseen valtionavustusten keinoin. Tämä uusi palvelu pystyy tuottamaan myös tietoa sinne poliittisen päätöksenteon tueksi siitä, että miten ne kohdentuvat. Esimerkiksi maantieteellisesti ne rahoitukset, ja tietysti sitä miten se tavoiteltu päämäärä, miten olemme saaneet vaikutettua siihen. Ja toki mielestäni on myös tärkeää, katson sen myös hyötynäkökulmaksi, että yksittäiset kansalaiset, media, ja toki muutkin viranomaiset pystyvät näkemään, että minkälaisiin tarkoituksiin avustuksia myönnetään Suomessa. Se on budjettivaroin rahoitettua toimintaa.
Puhuja 1 [00:35:12]: Hyvä. No tästä aasinsiltana aivan loppukysymyksiin. Miltä maailma näyttää tämän osalta viiden vuoden päästä? Onko tuo mitä Tuula kuvailit jo realistista ja tapahtunutta? Onko hallituksella käsissään tähän liittyvät datat, ja he pystyvät harjoittamaan tiedolla johtamista parhaalla mahdollisella tavalla?
Puhuja 2 [00:35:37]: Kyllä siihen uskon, en muuten tätä tekisi. Olemme vielä matkalla, mutta kyllä tuloksia tulemme saamaan tämän laadukkaan jäsentyneen tiedon keräämisen myötä. Näin me etenemme ja tähän uskomme.
Puhuja 1 [00:36:03]: Loistavaa. Haluatko Minna vielä visioida?
Puhuja 3 [00:36:08]: En voi muuta sanoa kuin että en sano onnea matkaan, vaan uskon ja toivon parasta. Ja vielä lisään siihen, että tietenkin on hakijan etu, on se sitten Helsingin kaupunki tai kuka tahansa, että meillä on ylipäänsä helppokäyttöiset järjestelmät, ja systeemit toimivat. Siltä osin uudistus on varmasti kaikille myönteinen.
Puhuja 1 [00:36:36]: Hyvä. Näihin sanoihin on hyvä päättää. Kiitos paljon Tuula ja Minna. Oli todella kiinnostavaa kuulla tästä valtion avustustoiminnasta. Minulle ainakin avautui aivan uusia näkökulmia tähän puoleen. Lisätietoa löytyy valtiovarainministeriön verkkosivuilta, siellä on hankkeen kuvaus. Ja sen lisäksi kuten Tuula taisit mainita, olette vasta julkaisseet tämä eOppiva, avoimen koulutuksen kaikille, jonka itse asiassa juuri suoritin. Oikein hyvä koulutus, suosittelen kyllä kaikille käymään sen jos tämä aihe kiinnostaa. Olen kyllä luottavainen, että tämä hanke porskuttaa hyvin eteenpäin, ja pääsemme tuohon visiotilaan jota kuvailit. Tämä oli Tiedon äärellä, tietopolitiikasta tekoihin -podcastsarjan neljästoista jakso. Seuraava podcast-jakso on tarkoitus julkaista noin kuukauden päästä. Kiitos kaikille kuulijoille, ja oikein hyvää kevään jatkoa. Hei hei.
[musiikkia 00:37:27]
[äänite päättyy]