Miten kansalaiset voivat yhdistystoiminnan kautta vaikuttaa tietopolitiikkaan ja sen konkretisointiin? Tietopolitiikan saralla yksi tunnetuimmista yhdistyksistä on Open Knowledge Finland ry (OKFI), joka on edistänyt tiedon avaamista, avoimen tiedon hyödyntämistä ja avoimen yhteiskunnan kehittymistä jo vuodesta 2012. Tässä jaksossa OKFI:n toiminnanjohtaja Tarmo Toikkanen ja hallituksen varapuheenjohtaja Mehalet Yared jakavat kokemuksiaan yhdistystoiminnasta ja tietopolitiikkaan vaikuttamisesta valtiovarainministeriön hankepäällikkö Tanja Lahden johdattelemana.
[?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
[??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
[tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
[äänite alkaa]
Haastattelija 1 [00:00:02]: Suomi on yhdistysten luvattu maa. Suomessa on yli 100000 yhdistystä ja 3/4 suomalaisista kuuluu johonkin yhdistykseen. Tietopolitiikan saralla yksi tunnetuimmista yhdistyksistä on Open Knowledge Finland ry. Tuttavallisesti OKFI. Osalle kuulijoista OKFI voi olla entuudestaan tuttu, mutta osalle varmasti uusi tuttavuus. OKFI edistää tiedon avaamista, avoimen tiedon hyödyntämistä sekä avoimen yhteiskunnan kehittymistä Suomessa. Mutta mitä OKFI käytännössä tavoittelee? Tekee? Miksi? Ja millainen vaikutus sillä on tietopolitiikkaan? Tästä keskustelemme tässä jaksossa. Toivon mukaan tämä keskustelu avaa yhdistysten ja kansalaisten roolia koko yhteiskuntamme kehityksessä. Myös tietopolitiikan konkretisoinnissa.
Haastattelija 1 [00:00:57]: Tämä on Tiedon äärellä tietopolitiikasta tekoihin podcast, jossa pureudumme tietopoliittisiin toimenpiteisiin ja tietopolitiikan kysymyksiin laajemminkin. Podcastissa pohdimme mm. sitä, mitä tietopolitiikka oikein on ja miksi julkisen tiedon avoimuus, laatu ja yhteentoimivuus on tärkeää. Pohdimme näitä aiheita eri näkökulmista yhdessä mielenkiintoisten ja vaikuttavien vieraiden kanssa.
Haastattelija 1 [00:01:29]: Olen Tanja Lahti Valtiovarainministeriön julki-ICT-osastolta, toimin siellä hankepäällikkönä tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeessa. Tämä ns. TIHA-hanke on hallitusohjelmahanke ja hanke toteuttaa pääministeri Marinin hallitusohjelmaan kirjattuja tietopoliittisia tavoitteita edistämällä julkisen tiedon hyödyntämistä yhteiskunnassamme. Hankkeessamme on valmisteltu mm. tiedon hyödyntämisen ja avaamisen strategisia tavoitteita, tiedon jakamisen toimintamallia, tiedon laatukriteereitä ja API-periaatteita julkishallinnon ohjelmistorajapintakehitykseen. Tällä kertaa aiheenamme on siis yhteiskunnan kehitykseen vaikuttaminen nimenomaan yhdistystoiminnan kautta. Tällä kertaa vieraana ovat Open Knowledge Finlandin toiminnanjohtaja Tarmo Toikkanen ja Open Knowledge Finlandin hallituksen varapuheenjohtaja Mehalet Yared. Tervetuloa Tarmo ja Mehalet!
Puhuja 1 [00:02:23]: Kiitos.
Puhuja 2 [00:02:23]: Kiitos.
Haastattelija 1 [00:02:25]: Tarmo on teknologiasta opettamisen kautta psykologiaan, designiin ja tutkimukseen päätynyt yrittäjä, joka harrastaa tekijänoikeuksia ja avoimia lisenssejä. Hän toimii Creative Commons Suomen vetäjänä ja toimii useissa teknologia-alan yhdistyksissä luottamustehtävissä. Suomalaisen koulutusosaamisen kehittäminen ja sen vienti maailmalle kiinnostavat erityisesti Tarmoa. Tarmo on myös OKFI:n perustajajäseniä ja toiminut sen hallituksessa monta vuotta. Mehalet on puolestaan opiskellut ympäristötaloutta ja toimii tosiaan OKFI:n hallituksessa varapuheenjohtajana ja työskentelee Punaisella Ristillä sosiaalisen hyvinvoinnin ohjelmassa Uudellamaalla. Kerrotteko vielä lyhyesti Tarmo ja Mehalet, keitä oikein olette ja miten olette päätyneet nykyisiin rooleihinne OKFI:ssa?
Puhuja 1 [00:03:21]: Aloittaako Mehalet?
Puhuja 2 [00:03:23]: Joo, tosiaan OKFI:in ehkä lähdin seuraamaan OKFI:a silloin, kun OKFI teki paljon lobbausrekisterialoitteen ympärillä ja olin tosi vakuuttunut siitä, että miten tämmöinen kollektiivinen toiminta voi konkreettisesti vaikuttaa lainsäädäntöön ja asioiden avoimuuteen ja tällaiseen. Ja sitten lähdin mukaan. Tietenkin tulen aika eri taustoista kuin monet OKFI:laiset, mutta hyvin on otettu vastaan ja olen tässä sitten myöskin päässyt paneutuun näihin avoimen tiedon ja datan asioihin menneinä vuosina.
Haastattelija 1 [00:04:08]: Tosi kiinnostavaa. Pystytkö Mehalet vielä sanomaan, mikä vuosi tuolloin oli kyseessä suurinpiirtein?
Puhuja 2 [00:04:13]: 2018 oli.
Haastattelija 1 [00:04:16]: Joo, mahtavaa. Mitäs Tarmo?
Puhuja 1 [00:04:19]: Joo. Niinkuin tuossa sanottiin, olen ollut alusta alkaen mukana. Että olin mukana niissä projekteissa, jotka edelsi OKFI:n perustamista. Että niiden ihmisten kanssa, jotka sitten ja siellä sitten nähtiin, että tällaiselle yhdistykselle on tarvetta. Se oli silloin joulun alla 2012 ja olin mukana perustamassa ja siitä sitten päädyin heti hallitukseen. Että ollut tässä muovaamassa tätä OKFI:n toimintakulttuuria ja oikeastaan pikkutauon pidin tuossa välissä, mutta melkeinpä koko ajan ja nyt tosiaan toiminnanjohtajan pestissä sitten. Työrukkasena niinsanotusti. Hallitus kuvailee ja jäsenistö kuvailee mitä tehdään ja minä sitten hanslankaan.
Haastattelija 1 [00:05:04]: Mainiota. OKFI tosiaan on yksi tunnetuimmista yhdistyksistä tiedon hyödyntämisen ja avaamisen tietopolitiikan saralla ja yhdistys tosiaan perustettiin silloin lähes 10 vuotta sitten, että teillä tulee kohta tasan 10 vuotta täyteen. Eli vuonna 2012 joulukuussa ja OKFI on toteuttanut yli 70 projektia, joissa on ollut rahoitusta yhteensä noin kaksi miljoonaa euroa. Kuullostaa aika hurjalta määrältä menneen 10 vuoden aikana. Tarmo, toimit tosiaan OKFI:n toiminnanjohtajana, kerrotko vielä, että mitä OKFI ihan käytännössä tekee? Ja miten se rahoittaa toimintaansa?
Puhuja 1 [00:05:46]: No, käytännössä siis OKFI:n tavoite niinkuin se nykyään me muotoillaan, että me edistämme avointa ja reilua yhteiskuntaa avoimen tiedon ja yhteistyön kautta ja se mitä se käytännössä tarkoittaa elää tietysti ajassa. Että silloin 2012 ikäänkuin silloin oltiin saatu ensimmäiseen hallitusohjelmaan kirjaus avoimesta datasta ylipäänsä ja nähtiin, että nyt tässä on iso työsarka. Että sille tarvitaan ikäänkuin yhteenliittymä, joka katsoo, että miten asia etenee. Ja nyt tietysti etenkin tietyin osin avoin data on muuttunut vähän tavanomaisemmaksi julkishallinnossa ja opetussektorilla ja kulttuurisektorilla ja tietenkin se, mitä OKFI tekee aina elää siinä. Mut oikeastaan ne kolme asiaa, mitä me aina ollaan tehty, niin meillä on tietty se edunvalvonta, ollaan mukana asiantuntijoina lausumassa. Katsotaan, että asiat etenee hyvään suuntaan. Toinen on sitten projektikoti. Se oli semmonen, mikä me nähtiin alunperin, että OKFI on paikka, johon periaatteessa kuka tahansa voi tulla idean kanssa, että hei tämmöstä asiaa tarttis edistää. Ja sitten yhdessä katsotaan, että mistä me löydetään siihen rahoitus julkiselta puolelta, säätiöistä, mistä se tulee, EU:sta. Ja sitten, että OKFI tarjoaa sen projektihallinnan, henkilöstöhallinnan, teknologisen infrastruktuurin, kaiken sen, että ikäänkuin nämä ihmiset, joilla on se kiinnostava juttu, niin he pääsevät ihan sitä tekemään. Että ollaan se organisaatio, joka sen mahdollistaa. Ja se edelleen on se aktiivinen juttu, eli just niinkuin sanoit, että kyllä tässä on pari miljoonaa euroa rahaa saatu ja kulutettu myöskin tässä 10 vuoden aikana. Että ihan sillä tavalla toimintaa on ollut ja sille on ollut tarvetta. Ehkä se kolmas päätoiminta on sitten se verkosto, joka tietysti näkyy monessa muodossa, on se sitten Facebookia ja somea ja ihan fyysisiä tapaamisia. Ja ikäänkuin sitten sieltähän se nousee, että kun sitten tulee tilanteita, että jonnekin tarvitaan edustajaa, asiantuntijaa ja siitä tarvitaan lausuntoa, niin ikäänkuin sieltä verkostosta saadaan sitä ammennettua niitä osaajia. Siellä on tietysti monenlaista, että se on sieltä tietopolitiikasta lähtien ihan datakoodariin, datajournalismiin. Siellä on kulttuurialan ihmisiä, kaikenlaista opetussektorin porukkaa, että se on sillä tavalla hirveen mukava, monitahoinen yhteisö, jonka kanssa on kyllä kiva olla tekemisissä.
Haastattelija 1 [00:08:24]: Kuullostaa hyvältä. Mehalet, miten puolestaan sitten kuvailisit teidän hallituksen toimintaa? Kuinka iso porukka teillä on siellä hallituksessa ja kuinka usein te kokoonnutte?
Puhuja 2 [00:08:37]: Meillä on noin seitsemän hallituksessa, tietenkin 7-10 sitten hallituksen kokouksissa. Yhdessä mietitään tavoitteita, vuosisuunnitelmia tehdään. Järjestetään tapahtumia, että meillä on tiettyjä tällaisia perinteisiä päiviä, jolloin ollaan mukana ja tuolla kentällä niinsanotusti. Mutta sitten myös ollaan mukana just antamassa lausuntoja ja sitten tekemässä tätä edunvalvontatyötä. Ehkä meitä yhdistää avoimuuden kulttuuri, että se on yksi meidän periaatteista ja se näkyy ihan konkreettisesti sitten meidän toiminnassa. Eli meidän hallituksen kokoukset valmistellaan avoimesti eli tavallaan osallistetaan yhteisöä siinä myös hallituksen kokousten valmisteluissa, mutta myös sitten päätöksissä. Aina kun mietitään vaikka edustamista jossain työryhmissä tai muualla, niin se ei ole tavallaan automaattisesti, että hallituksen jäsenet on sitten edustamassa, vaan ennemminkin, että löydetään ne parhaat henkilöt, parhaat tekijät, tietäjät niihin työryhmiin. Että siinä mielessä ehkä tää avoimuus on se, joka meitä erottaa muista järjestöistä. Että pyritään kaikessa meidän toiminnassa miettimään, että kuinka avoimesti me tätä tehdään ja mahdollistetaan sellainen osallistuminen.
Puhuja 1 [00:10:16]: Joo. Siis toi oli oikeastaan sellainen ihan siellä OKFI:n alusta alkaen, että ensimmäisissä kokouksissa lähdettiin jo oikeastaan silloin jo vähän semmosella uskonnollisella kiihkolla vähän jopa siihen, että kaikki maksimaalisen avointa, että esityslistat avoimia, kokoukseen saa kuka tahansa tulla. Ei edes niinkun, että vain jäsen, vaan kuka tahansa saa tulla paikalle virtuaalisesti. Eli aloitettiin jo silloin 2012, että kaikki tilaisuudet on myös hybridiä, että lähettiin siitä, että Ivalosta asti pitää päästä, ihan sama missä hallituksen jäsenet asuu. Ja tietysti siihen aikaan se oli vielä aika erikoista, nykyäänhän me nyt kaikki tietysti toimitaan hybridissä, mutta sieltä tosiaan lähdettiin. Mutta että juuri näin, että päätöksen teossa mahdollisimman paljon ne asiat heitetään sinne jäsenistölle kommentoitavaksi, että sieltä saadaan rikkaammin näkökulmia miten asioissa voisi toimia. Että siitä on pidetty kiinni ja myöskin ihan rahaliikennekin. Siinäkin lähettiin alussa maksimaaliseen läpinäkyvyyteen, että koko talous, kaikki numerot oli koko ajan kenen tahansa nähtävillä. Että nähdään projektien budjetit ja mihin rahat menee, palkat tietenkin, kaikki. Nähdään, että kuka saa kuinkakin monta euroa mistäkin asiasta, että se pidettiin hirmusen avoimena. Että no täytyy sanoa, että siinä sitten kun projektia alkoi olla pariakymmentä samanaikaisesti, se alkoi olla melko hektistä, että sitä on pikkasen pitänyt muuttaa tavanomaisempaan suuntaan tätä rahaliikennettä, mutta kyllä se edelleen periaatteet on siellä, että se kaikki on täysin läpinäkyvää ja avointa, että mistä rahaa tulee ja mihin se menee, ketkä saa palkkaa ja millaisia asioita me edistetään.
Haastattelija 1 [00:11:51]: On tosi kiinnostavaa. Onko toi toimintamalli toiminut, tämmönen maksimaalinen avoimuus vai onko siinä osoittautunut jotain haasteellisia puolia?
Puhuja 1 [00:12:01]: Kyllä se on toiminut. Niinkuin tavallaan sama se, kyllä se nyt noissa muissakin yhdistyksissä, että välillä sitä tarvitsee tehdä pöytäkirjan ote, jossa on jotain salassapidettävämpää asiaa. Joskus tietysti sellaisiin tilanteisiin tulee, että sitten tehdään erikseen se, mutta että aina tuotetaan ne avoimet dokumentit, joissa sitten on kenties poistettu tietyt henkilöasiat. Mutta ei se oikeastaan.. Muistan jos jonain vuonna se tavallaan, kun meillä oli se, ehkä pari vuotta oltiin toimittu, että se kulttuuri oli jopa sitä, että kaikki kokouksissa läsnäolevat samaan aikaan kirjoittivat Google docsissa sitä pöytäkirjaa. Jossain vaiheessa sitten sihteeri silleen, että nyt oikeesti, mä en enää uskalla allekirjoittaa tätä, kun mä en edes tiedä mitä kaikkea täällä on. Että sitten sitä piti vähän sopia niitä toimintasääntöjä, että mitäs jos muut laittaa ehdotuksena, jotta se on se sihteeri, joka sitten kuitenkin hyväksyy, että sihteeri jollain tavalla pysyy kärryllä siitä mitä sinne on kirjoitettu. Että sellaista. Kyllä siinä on oppimista toki ollut ja tapahtunut.
Haastattelija 1 [00:13:00]: Joo, kuullostaa hyvältä.
Puhuja 2 [00:13:02]: Tottakai, kun ollaan kaikki ihmisiä ja erilaisia ja tietty persoonat, erilaiset persoonat kohtaa, niin kyllähän se saattaa aina tuoda aina sellaista haastetta. Mutta ehkä niihinkin on vastattu kuitenkin sillä tavalla, että ollaan yhdessä mietitty tällaiset code of contactit tai eettiset ohjeistukset sille, että millä tavalla me keskustellaan ja mikä on se arvostava tapa kohdata toisiaan ja tavallaan, että ymmärretään se, että ne asiat ehkä nähdään eri tavalla, mutta ettei tule sellaista mielipahaa ja muuta, kun ihmiset kohtaa.
Puhuja 1 [00:13:43]: Joo. Se on ehkä ollut tässä sillä tavalla aika tärkeetäkin, että kun tosiaan tämä verkosto on niin monenlainen, että meillä on siellä esimerkiksi museon kuratoija ja sitten meillä on R-scriptillä koodaava data-analyytikko ja meillä on journalistia ja sitten meillä on valtion virkamiestä tai kunnan edustajaa. Ja sitten kun he puhuvat samoilla sanoilla, mutta eri asioista, niin siinä sitten välillä vähän voi tulla väärinymmärryksiä.
Haastattelija 1 [00:14:12]: Mutta kuullostaa mielettömän rikkaalta. Että noinkin eri näkökulmista asioita tarkastellaan yhdessä. Hyvä. Jos mennään vielä teidän rooleihin, niin viekö tämä yhdistystoiminta paljon teidän vapaa-aikaa?
Puhuja 2 [00:14:30]: No ei itseasiassa ja ylipäätänsä yhdistystoiminta ja vapaaehtoistoiminta, mitä tämä on minulle, niin itse näen sen rikkautena. Että mahdollisuus oppia, tuntea uusia ihmisiä, ymmärtää hyvin monimutkaisiakin asioita sitten tekemällä. Että se on antanut minulle paljon enemmän kuin on vienyt.
Puhuja 1 [00:14:59]: Samaa mieltä kyllä olen, että toki kyllä yhdistystoiminta vähän riippuu yhdistyksestä kuinka paljon sinne saa aikaa menemään. Mutta toisaalta se on sitä parveilua, että joskus sitä vapaa-aikaa on enemmän ja sitten se voi olla, jos se on mielekästä, niin sitä sitten käyttää ja joskus sitten on perheen kanssa enemmän mieluummin viettää aikaa ja sitten vähän vähentää. Mut ehkä tavallaan se problematiikka tavallaan OKFI:ssa ja varmaan monessa muussakin yhdistyksessä, että sitten kun meillä on rahoitettuja hankkeita ja sitten tavallaan sen miettiminen, että hetkinen, et jotkut saa palkkiota siitä meidän työntekijät, jotkut on vapaaehtoisia ja tavallaan näiden kahden tasapaino tulee sillä, että se on reilua kaikkien kannalta. Että se tuntuu vähän pahalta, jos joku nyt vapaaehtoisena joutuu tekemään semmosia töitä, joita toinen tekee ulkoisesti rahoitetussa projektissa. Että kyllä siellä tasapainottelua tarvitsee tehdä, että silleen herkällä korvalla olla kyllä liikkeellä koko ajan.
Haastattelija 1 [00:15:57]: Aivan. Hyvä. Mutta jos sitten lähdetään lähestyyn vähän tietopolitiikkaa. Eli tosiaan OKFI edistää tiedon avaamista, avoimen tiedon hyödyntämistä ja avoimen yhteiskunnan kehittymistä. Ja tässä kentässähän tapahtuu tällä hetkellä hyvin paljon. Eikä vähiten EU:n suunnasta, on datastrategiaa ja avoimen datan direktiiviä ja monenlaista muuta. Veikkaan, että teidän yhdistys seuraa varsin tiiviisti tätä kehitystä tällä hetkellä, vai mitä?
Puhuja 1 [00:16:25]: Kyllä. No tässä juuri viime viikonloppuna laitettiin sisään lausuntoa tekijänoikeuslain uudistamisesta, kun siinä oli humoristisesti deadline kuun viimeinen päivä eli sunnuntain keskiyö.
Haastattelija 1 [00:16:37]: No niin ja ehditte ajallaan?
Puhuja 1 [00:16:39]: Kyllä joo. Meni jo lauantaina, että jäi hyvin aikaa.
Haastattelija 1 [00:16:43]: Hyvä. Mutta mitä ajatuksia nämä viime aikojen tavoitteen asetannat, mitä erityisesti tuolta EU:n suunnalta tulee ja tietenkin nämä käytännön toimet teissä herättää?
Puhuja 2 [00:16:55]: No OKFI:ssahan me ollaan seurattu nyt yli 10 vuotta tätä lainsäädännön kehittymistä ja ollaan tosi positiivisin mielin, että myös EU-tasolla näitä tutkitaan ja löydetään tällaisiä ihmisläheisiä lainsäädäntöjä, mitä EU:ssa keskustellaan. Ehkä enemmänkin se toimintakulttuurin muutos, se meitä kiinnostaa. Että vaikka meillä on aika hyvin asiat vaikka Suomessa, niin miten sitten se kehittyy EU-tasolla ja mitkä on ne reunaehdot sille. Sitten tietenkin datatalous on sellainen, että miten se ois kestävää ja sellaista kuitenkin ihmislähtöistä. Tällaisia ollaan mietitty ja ollaan niissä vahvasti mukana. Mutta tietenkin sitten täällä Suomessa tämä julkisen sektorin ja siihen liittyvät asiat ja kysymykset, tiedon avaaminen ja hyödyntämiseen liittyvät, niin ollaan ihan konkreettisesti oltu mukana ja Tarmollakin on tästä varmasti paljon esimerkkejä.
Puhuja 1 [00:18:10]: Joo, että kyllähän me mm. tehtiin se Creative Commons lisenssi 4.0 virallinen suomennos, jota jossain vaiheessa, kun oltiin sitä JHS189:kin rakentamassa ja siellä todettiin, että eihän tätä voi Creative Commons lisenssiä suosittaa, jos ei niitä ole virallisesti käännetty. No, niin no ei varmaan, täytyypä tehdä.
Puhuja 1 [00:18:29]: .laugh
Puhuja 1 [00:18:30]: Täytyypä tehdä sitten ja mutta niin, siis minun yleinen tuntuma siitä, että miten EU:ssa asioita edistetään, että jotenkin se, no tietysti kun on Euroopassa kasvanut ja jotenkin se eurooppalainen arvomaailma on tietysti tuttua, että se olisi kummallista, jos se ei olisi. Mutta että oma tuntuma on se, että kyllähän ne asiat, mitä EU:ssa edistetään, osuu siihen suomalaiseenkin arvomaailmaan ja niitä on helppo tukea. Että se on sillä tavalla iloista ja helppoa nähdä, että asiat menee. Että jotenkin sitä on ajatellut, että OKFI:kin on ollut siinä hyvissä ajoin liikkeellä ja tämä on ollut tavallaan helppo tehdä tällaista vaikuttamistyötä Suomessakin, kun täällä on tällainen jopa globaali ja eurooppalainen hyökyaalto perässä tullut, joka on tätä meidän surffilautaa kannatellut. Että ei ole tarvinnut tuulimyllyjä vastaan taistella, vaan että ollaan osana isoa rintamaa. Mutta että niin, kyllä globaalisti näen, että tässä on maailmassa meillä on se amerikkalainen yltiöyksilöllinen näkökulma yksilönvapaudesta. Ja sitten se kiinalainen eetos, että valtio tekee kaiken ja yhteisö on tärkeä ja yksilöt eivät. Ja sitten meillä on tämä eurooppalainen, että ihmiset ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä, eikä välttämättä se yksilönvapaus päättää kaikesta. Että siinä on kolme erilaista arvomaailmaa ja se on tietysti kiinnostava nähdä, että miten nämä elää nämä eri arvomaailmat ja mihin ne menee. Mutta jotenkin tietysti vaikea olla eurooppalaista eetosta vastaan, kun on siihen itse kasvanut.
Haastattelija 1 [00:20:04]: Joo, pakko kysyä tähän väliin, että OKFI:han on osa kansainvälistä järjestöä. Yhdysvalloissa ja muualla toimii teidän sisarjärjestöjä tai yhdistyksiä. Niin onko se arvopohja kaikkialla samanmoinen?
Puhuja 1 [00:20:17]: Joo, eli siis Open Knowledge Foundation Network se on siis Britanniassa perustettu ja sillä on tietysti vielä enemmän historiaa. Siellä on aika paljon tehty ihan siis tällaista lobbaustyötä, mutta aika paljon myöskin siis työkaluja rakennettu silloin 2000-luuvn alkupuolella siihen datan visualisoinnin avaamiseen. Että standardeja työkaluja ja tällaisia. Täytyy sanoa, että nämä OKF:n eri chapterit niinkuin sanotaan, että mehän ollaan itsenäisiä yhdistyksiä, niin se ei ole kauheen koordinoitua tai tiivistä se yhteistoiminta, että jokainen toimii hyvin omassa kentässä ja joka maassa on vähän eri tilanne. Mutta tuossa juuri OKF:n toiminnanjohtaja juuri vaihtui ja juuri otti yhteyttä, että koettaa nyt saada Euroopan toimijoita mm. tapaamaan tässä nyt loppuvuoden aikana vielä fyysisesti, mikä on tietysti eksoottista.
Haastattelija 1 [00:21:11]: Wau!
Haastattelija 1 [00:21:12]: .laugh
Puhuja 1 [00:21:12]: Mutta kyllä se tavallaan tietysti tämä avoimuus kyllä se arvomaailmana yhdistää ja kyllähän niitä toimijoita tietysti löytyy kaikkialta. Että en näe siellä sellaisia arvoristiriitoja, että kyllä se on hyvin samanhenkistä. Mutta tietysti siinä on erilaisia asioita, että jos ajattelee tietopolitiikan kannalta nimenomaan tämä esimerkiksi open government partnership liike, niin sehän on monissa niinkuin Indonesiassa tai Etelä-Amerikassa tai monissa muissa maissa se nähdään paljon tärkeämpänä, koska nähdään, että se on keino vähentää korruptiota, kun talousdata ja kaikki muut päätökset tulee avoimiksi. Ja sitten tietysti ei ole Suomessa niin iso haaste kuin monissa muissa maissa. Että kun katsoo maailmalla maailmantilannetta, niin jotenkin se näyttää siltä, että Suomessa on ollut tosi hyvä etumatka ja meillä tavallaan perusinfra ja perusdata on hirveen hyvää, mutta että kyllä siellä muissa maissa, tietyissä maissa tosi kovaa otetaan meidän etumatkaa kiinni. Että siellä tehdään isoja asioita, kun se nähdään, että ne ovat kriittisiä, jotta saadaan päätöksentekijät ja vallanpitäjät vastuulliseen toimintaan.
Haastattelija 1 [00:22:23]: Kyllä. Jos palataan vielä tähän eurooppalaiseen tai EU:n sääntelyyn tai tulevaan sääntelyyn, niin onko siellä jotain asioita, jotka erityisesti teitä huolettaa OKFI:n jäseninä tai OKFI kokonaisuutena näkee, että siellä on sellaisia asioita?
Puhuja 1 [00:22:39]: Ei varmaan mitään sellaista huolettavaa. Kyllä tuntuu oikeasuuntaiselta, että kyllä tämä, että tietysti voi olla montaa mieltä, että kuinka pitkälle päästään direktiivillä. Että GDPR asetuksena sehän oli huomattavasti tehokkaampi väline ja sillä saatiin globaalisti kaikki Googlet ja Facebookitkin ruotuun, että pakko mennä tämän mukaan. Että nyt kun katsoo tätä tekijänoikeusdirektiivin sovitusta, niin kyllähän siellä on aika isolla haulikolla ammuttu, kun joka maassa on vähän erinäköisiä toteutuksia tulossa. Että oikeastaan sitä miettii, että no se on aina tätä, että kuinka tarkkaan tätä eurooppalaista vaunua pystyy oikein ohjaamaan ja kuinka paljon täällä on itsenäisyyttä. Mutta kyllä minun mielestäni ne yleisliikkeet, mitä komissio ja parlamentti ajaa, niin pääsääntöisesti en näe siellä isoja huolia, että ne ovat ihan tärkeitä asioita, niinkuin tekoälyn eettisyys ja tällaiset asiat, niin ne ovat kyllä sinänsä kannatettavia. Että sitten se on tietysti se toteutusdetaljit, että jossa sitten pääsee tietenkin sitten lobbaamaan ja ihmettelemään ja riitelemään.
Puhuja 2 [00:23:53]: Niin, tietenkin se, että kuinka laajasti jäsenvaltiot pystyvät ottamaan niitä käyttöön, mikä on se siirtymäaika, ketä kaikkia ne koskevat, miten ne tulkitaan, tämän tyyppiset asiat tietenkin kiinnostaa. Että kyllä se kokonaisuutena näyttää hyvältä ja erityisen iloisia olemme tästä eettisestä frameworkista, että millä tavalla näitä asioita käsitellään siellä, mutta tiedostetaan myös sekin haaste, että me olemme euroopan jäsenvaltiot ovat erilaisissa tilanteissa. Pohjoismaissa olemme varmasti näissä asioissa hyvin pitkällä, mutta miten me saamme myös nekin jäsenvaltiot, jotka ei ehkä niin paljon tykkää näistä, niin heitä sitoutumaan. Koska se on sitten se ehto sille, että täällä sisämarkkinoissa meillä on samanlaiset pelisäännöt, että pystytään toimimaan samalla tavalla. Ehkä se.
Haastattelija 1 [00:24:55]: Hyvä kiitos. Tässä kävikin jo aiemmin ilmi, että yksi vaikuttamiskeino teillä on lausuntojen antaminen. Onko teillä jotain muita työkaluja ja mikä teistä on paras tapa saada ääntä kuuluville?
Puhuja 1 [00:25:11]: No sanotaan, että se lausunnon antaminen on tietysti tärkeä, mutta se on enemmän sellaista virheiden paikkaamista tai tuosta nyt unohtui jotain, että kyllä se huomattavasti vaikuttavampaa on se, että olemme mukana siinä porukassa, joka valmistelee sitä työtä, josta myöhemmin tulee lausuntopyyntö. Että silloin päästään oikeasti keskustelemaan siitä, että mikä on tärkeää, millä tavalla näitä viestejä mitä painotetaan. Ja sitä mekin OKFI:ssa tehdään ja olemme tehneet, että olemme mukana monennäköisissä työryhmissä, komiteoissa edustajina. Ja sitten tietysti, kyllä mekin, että se OKFI:n alkuaika oli sitä, että ihan oikeasti otetaan yhteyttä ministeriöihin ja virkamiehiin suoraan, että hei tällaisista asioista tarvitsisi tehdä lausunto, että löytyisikö teiltä rahaa tämän tekemiseen. Että meiltä löytyy ne asiantuntijat, joilla se tehdään. Että sieltähän se koko sen My data liikekin lähti, että kun lähdettiin pohtimaan tätä tietosuojaa ja henkilötietojen käsittelyä. Että niitä wipeoperaatioita tehtiin viestintäministeriölle, niin sieltähän se ponnisti ka se oli sellaista, että käydään kysymässä, että tämä olisi varmaan kiinnostava, eikö olisikin? No niin onkin. No hyvä, tehdään.
Puhuja 2 [00:26:25]: Ehkä noiden ympyröiden ulkopuolelta minun mielestä se on merkittävää ihan sekin, että tietoisuuden lisääminen. Että jos me ei puhuttaisi siitä, että miksi tietosuoja on minulle tärkeää, tavalliselle ihmiselle tärkeää, niin ei se varmasti tulekaan tärkeäksi. Myöskin se, että nyt meillä on tullut erilaisia työvälineitä siihen, että vaikka tietopyyntöä pystytään tämän GDPR:n kautta pyytämään, mutta sitten, jos ihmisillä ei ole konkreettista tietoa, että miten tietopyyntö tehdään ja mitkä ovat heidän oikeudet ja mahdollisuudet, niin se on silloin aika turha juttu. Että tämän tyyppisiä asioita.
Puhuja 1 [00:27:10]: Hyvä, kun sanoit. Siis joo, koulutus. Että mekin ollaan OKFI:ssa tehty siis sekä kansalaisille verkkokursseja siitä, että mitä GDPR tarkoittaa omassa arjessa ja sittenhän me olemme tehneet tavallaan sen, suoraan voin sanoa, että olemme saaneet koko se kulttuurisektori käännettyä siihen. Kun ajattelee 10 vuotta sitten, että ajatus oli, että eihän niitä kuulemma kannata digitoida, kun jos joku näkee netissä sen jonkun kokoelmaesineen kuvan, niin se ei tule enää sinne museoon. Niin silloin 2014 se avoglamporukoiden kanssa, kun tehtiin niitä mestarikursseja kulttuurisektorille, niin siellä saatiin se kelkka käännettyä. Ymmärrettiin, että sehän juuri palvelee sitä kulttuuriperintöäkin, kun se on netissä korkealaatuisena, eikä jonkun vierailijan räpsynä, vaan että siellä on hyvälaatuista dataa saatavilla ja että sitten ne, jotka siitä innostuvat, niin kyllä ne paikanpäälle tulee sitä katsomaan, jos se heitä kiinnostaa. Että se ei vähennä kävijöitä ja se ei haittaa sitä kulttuuriorganisaation liiketoimintaa, vaan päinvastoin se on hyvin tärkeä osa sen perimmäisen tavoitteen tekemistä. Että siinä pitkäjänteisellä koulutustyöllä ja vaikuttamistyöllä on saatu se koko kulttuurisektori ikäänkuin Suomessa käännettyä. Toki siinä on ollut paljon muitakin, en niinkuin sano, että OKFI on ainoana tekijänä ollut, että paljon muitakin. Mutta oltu mukana siinä sen tekemisessä.
Puhuja 2 [00:28:42]: Ehkä vielä haluaisin lisätä tämän tiedeyhteisön ja tavallaan sen, että olemme myös katalysaattorina sille, että tietoa pystytään myös tuottaa sanotaan näin vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa, että miten asiat nähdään täällä Suomessa. Niin olemme myös sellaisissa erilaisissa tutkimushankkeissa oltu mukana ja minun mielestä se on kanssa tosi merkittävää, koska silloin, kun mietitään vaikka internetin tulevaisuutta, niin se, että suomalaisten ääni on myös mukana niissä keskusteluissa, vaikka olemmekin pieni, mutta silti vaikuttava yhteiskunta.
Haastattelija 1 [00:29:21]: Merkittäviä nostoja molemmat. Tai mitä nostitte esille. Mutta jos vielä pengotaan, niin mitkä ovat teidän mielestänne parhaimmat OKFI:n ansiot tässä menneen kohta kymmenen vuoden taipaleella? Onko ne näitä, mitä nostitte jo esille tai jotain?
Puhuja 1 [00:29:36]: Joo, mitäköhän siitä. No siis, melkein se tärkein nosto. Väitän, että se tapahtui jo silloin ennenkuin OKFI:a perustettiin, että tavallaan ne perustajaihmiset, kun tekivät niitä selvityksiä, joiden myötä sitten vuoden 2011 hallitusohjelmaan kirjattiin avoin data. Että se oli ehkä se yksi tärkeimmistä. Mutta että sitten, kun katsoo sitä toiminnan aikana, niin kyllä minä väitän, että nämä sekä julkishallinnon että kulttuurisektorin mestarikurssit 2014. Siinähän OKFI sitä rakensi ja meillä oli siellä Suomen parhaat asiantuntijat, jotka olivat jo dataa avannut ja näin, että sieltä tuli sitä näkemystä. Ja niistä materiaaleistahan syntyi sitten verkkokurssi ja niistä materiaaleista syntyi myös se nykyinen ohjeistus, joka on avoindata.fi:ssä, joka on se julkishallinnolle annettava ohje. Että näin sitä avataan. Se kaikki perustuu tähän työhön. Ja sitten se JHS189 oli kyllä tärkeä, eli se julkishallinnon suositus siitä, että miten julkistettavaa dataa, tietoaineistoa tulisi avata, eli Creative Commons lisenssillä ja että se oli ihan merkittävä vääntö saada maaliin. Siinä on ainakin ne, mitä tulevat ensimmäisenä mieleen. Ja sitten oikeastaan se, että glamsektorilla saimme kanssa tämä muutos aikaan. Että siinä on ehkä ne suurimmat, tärkeimmät tulee mieleen.
Puhuja 2 [00:31:12]: Itse näen myös sen, että on tosi tärkeää, että on tällainen yhteisö, mihin sitten erilaiset ihmiset eri taustasta osaa myös tulla mukaan ja tuoda sitä omaa näkemystä. Koska myös tällä yhteisliittymällä ollaan luotu sitä lisäarvoa, että meillä on ihmisiä, jotka ovat entisiä OKFI:laisia ja nyt sitten valtion eri hallinnoissa töissä edistämässä juuri näitä asioita, niin olemme tosi iloisia myös siitä. Että entiset perustajat ja erilaiset ammattilaiset ovat nyt sitten niissä elimissä vaikuttamassa.
Puhuja 1 [00:31:55]: Saanut jonkinnäköistä kipinää ehkä sieltä. Joo. Ja tietenkin se, että ei OKFI ole tässä ainoa toimija, että onhan meillä kaikennäköistä, meillä on Wikimedia Suomea, meillä on Kossi ja HRI:tä, Sitra tekee näitä hommia, Tieke tekee näitä hommia, että toimijoita on paljon. Ja tietenkin me kaikki olemme aika tiiviisti, pidetään yhtä. Olemme tietoisia toistemme toiminnasta ja verkostot sekottuu ja saamme sitä ristiinpölytystä vielä enemmän. Ja se näkyy ihan vaikka siinä, että OKFI:n Slackissakin, siellä tulee kunnista työpaikkailmoituksia, että meidän kuntaan haetaan pätevää data-analystia tai tällaisia, että näin.
Haastattelija 1 [00:32:38]: Joo ja Suomessa on varmaan aika helppo toimia. Tämä on sen verran pieni maa ja ihmiset on aika välittömiä ja hyvin...
Puhuja 1 [00:32:46]: Joo, kyllä se on totta joo. Niin sitä ei ehkä osaa aina arvostaa, että suomalainen kulttuuri tekee tällaisen, että ei tarvitse niin välittää hierarkioista ja arvonimistä.
Haastattelija 1 [00:32:57]: Juuri näin. Hyvä. Mutta jos otetaan vielä katsetta tässä lopussa tulevaisuuteen, vaikka viiden vuoden päähän, niin missä OKFI menee viiden vuoden päästä parhaimmillaan ja mitä se sitten edellyttäisi?
Puhuja 2 [00:33:14]: No, hyvä kysymys. Ehkä se edunvalvontatyö on tärkeää meille juuri nyt, kun lainsäädäntöä eri tahoissa mietitään. Niin meille se on tärkeää, että olemme mukana niissä keskusteluissa ja vaikuttamassa ja tuomassa sitä avointa ajatusta siitä, että teknologian, datan ja muun pitäisi palvella ihmisiä eikä toisinpäin. Ehkä sellainen tietenkin sekin kiinnostaa, että millä tavalla me tuomme nämä asiat sitten lähemmäs ihmisiä, miten meidän toiminta on vaikuttavaa tavallisille ihmisille, kansalaisille, miten me saadaan meidän ääni kuuluviin niissä ympyröissä. Niin se on ehkä sellainen, mikä mietityttää.
Puhuja 1 [00:34:10]: Niin, kyllä minä näen, että sen OKFI:n tai yleensä kansallisen järjestön toimikenttä on se välitila kaikkien muiden toimijoiden välissä. Että nyt sen näkee 10 vuodessa monet asiat mitä me teimme, niin nykyään valtionhallinto hoitaa sen itse. Mikä on tosi hienoa, meidän ei tarvitse enää lobata siitä, että hallitusohjelmassa pitäisi sanoa avoimesta datasta, vaan että se siellä on ja että asiat tapahtuu. Mutta tavallaan se, että mitä valtionhallinto tai julkishallinto, mitä yritykset tekee ja mitä yksityissektori ja mitä media tekee. Ne kaikki tekee omat asiansa, mutta sitten se mikä jää sinne väliin, niin se on minun mielestäni se paikka, mihin tarvitaan se kansalaisjärjestö huomaamaan niitä epäkohtia, nostamaan niitä esiin. Että se on se meidän tehtävä ja mikä sitten tilanne viiden vuoden päästä on, se riippuu siitä, että mitä rooleja nämä muut yhteiskunnan toimijat on ottaneet ja me olemme aina siellä lattialankkujen välissä huutelemassa.
Haastattelija 1 [00:35:12]: .laugh
Haastattelija 1 [00:35:14]: Mielenkiintoiset sanavalinnat, mutta ilman muuta teitä tarvitaan. Kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan ja se on ihan selvä. Hyvä. Mutta hei tähän loppuu vielä, niin Mehalet, tuleeko sinulla mieleen jotain kolmea konkreettista vinkkiä, että miten yhdistystoiminnasta saisi aktiivista ja vaikuttavaa, jollaiselta OKFI nyt ainakin vaikuttaa?
Puhuja 2 [00:35:34]: .laugh
Puhuja 2 [00:35:35]: Joo. Ehkä ihan yleisesti yhdistystoiminnassa ja järjestötoiminnassa niin kaikkein tärkein on se, että on se kyky kuunnella. Ja tavallaan muuttua sen toimintaympäristön muutoksen mukana. Että jollei sitä pysty tekemään, niin silloin se tavallaan sinä et ole enää relevantti. Niin ehkä nähdään, että OKFI:ssa se on yksi. Sitten sellainen kuin vaikuttavuus ja merkityksellisyys. Tietenkin se, että saadaanko kuinka paljon asioita läpi. Kuinka paljon me pystymme vaikuttamaan, mitä se meidän työn vaikuttavuus oikeasti käytännössä konkreettisesti on. Se on sellainen asia, joka sitten myös meidän jäsenille ja ihmisille, jotka seuraa OKFI:n työtä, niin se on tärkeää, että saadaan tärkeitä asioita eteenpäin ja tullaan kuulluksi. Sitten tietenkin se, että löydetään merkityksellistä tekemistä. Eli ymmärretään mitä vapaaehtoisena ihmiset haluaa tehdä ja pystytään tarjoamaan sellaisia tekemisen paikkoja, mutta sitten mitä sitten työntekijät tekee ja miten he työntekijät asettuu siihen kuvaan, niin sellaisia asioita ehkä kannattaa kanssa miettiä. Että yhdistystoiminnassa saatetaan olla tavallaan omassa kuplassa ja miettiä niitä omia juttuja ilman, että miettii sitä miksi tämä on tärkeää myös yhteiskunnalle ja tavallaan aktiivisesti tehdä siitä toiminnasta tärkeää ja merkityksellistä yhteiskunnan tasolle.
Haastattelija 1 [00:37:23]: Tosi hyviä pointteja.
Puhuja 1 [00:37:24]: Joo. Niin oikeastaan täydennän, että just ne vapaaehtoiset ja palkansaajatkin ne on jotenkin meilläkin ne ihmiset, jotka tekee rahakorvausta vastaan, niin siellä on yksityisyrittäjiä ja keikkaa ja on kunnan virkamiestä ja vaikka mitä, jotka sitten vähän oman työn ohella kentien jotain tekevät. Tavallaan, että yhdistyksen kannattaa aina miettiä, että miten mahdollistetaan kaikenlainen kevyt seuraaminen ja enemmän ajankäyttö siinä vapaaehtoistoiminnassa ja miten nämä kaikki korvausmekanismit ja muut. Että löytyy tulokulma eri lähtökohdista tuleville ihmisille, niin se ei ole helppo rasti miettiä, mutta sitä pitää miettiä.
Haastattelija 1 [00:38:05]: Varmasti näin. Ja yhteiskunta muuttuu kaiken aikaa, niin varmaan se on enemmän tai vähemmän jatkuvaa tarkastelua, että ei sitten jää aloilleen liiaksi. Mutta hei, Tarmo vielä, kysymys sinulle, toimit jo mukana tässä tällaisessa tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeen hankeryhmässä OKFI:n edustajana, mutta haluatko esittää jotain toiveita vielä valtion suuntaan tai valtiovarainministeriön suuntaan liittyen tähän tietopolitiikkaan ja sen konkretisointiin?
Puhuja 1 [00:38:36]: No siis sillä tavalla TIHA-hanke yleensä, siis se tekee juuri niitä oikeita asioita, mitä tarvitaan, jotta saadaan meidän yhteiskunnan eri toimijoiden dataa avattua korkealaatuisesti, yhteistoiminnallisesti, yhteismitallisesti, yhteensopivasti, että siellä tehdään oikeita asioita. Että ehkä itselle tulee mieleen tavallaan ehkä ne aina ne vaikeat asiat, joita ei ikinä voi tehdä ihan täydellisesti. Se, että viestinnän muotoilu, millä tavalla asioista viestitään. Ehkä tämä podcast on tietysti yksi esimerkki siitä, että tehdään muutakin kuin satasivuisia raportteja. Että se on sellainen, mitä voi aina tehdä paremmin, mutta se on hyvä pitää mielessä. Ja sitten tietysti se, että kun tehdään suosituksia tai sääntöjä tai määräyksiä, niin hirveen tärkeää aina on tietenkin se, että mitä asioita mitataan. Se, mitä mitataan, niin se on sitten se, mitä ikäänkuin vastapuolella ruvetaan niihin kiinnittämään huomiota ja se on tärkeä miettiä ne oikein, että siellä ettei ne mittarit sitten johda vääristyneeseen toimintaan. Ja sitten tietysti se, mikä tulee nyt EU-tasollakin mieleen, että mitkä asiat on pakko tehdä ja mitkä on sitten sellaisia suosituksia. Että sitten kun sen tietää, että kunnissa ja virastoissa, että ei sielläkään nyt ylimääräistä aikaa ole. Että sitten jos on tällainen suositus, että pitäisi jotakin avoimesti julkaista, niin olisihan se ihan kiva, mutta pakko meidän on tässä nämä talousraportitkin tehdä ennen vuoden loppua. Ja ehkä siinä on toinen näkökulma sitten, että mikä on se resurssointi, että realistisesti, jos odotetaan uusia asioita toimijoilta avoimuuden suhteen, niin onko siihen resursseja. Jos ei ole, niin jos se ei ole pakko, niin ei tule tapahtumaan ja jos se on pakko, niin sitten jotain muuta jää tekemättä. Että ne ovat sellaisia asioita, mitä varmaan on hyvä koittaa miettiä. Ne varmaan sitten tietysti menee aika ylöskin tyyliin valtion budjetin tasollekin asti, että millä tavalla näitä tehdään. Mutta pääsääntöisesti hyviä asioitahan siellä ollaan tekemässä ja hyvään suuntaan menossa. Mutta aina kaikki asiat on lopulta vaikeita, muutenhan nämä olisi ratkaistu jo tuhat vuotta sitten, jos ne olisi helppoja asioita.
Haastattelija 1 [00:40:54]: Juurikin näin. Mutta hei tosi hyviä nostoja, kiitos Tarmo. Nämä terveiset varmasti välittyy tuonne valtion ja valtiovarainministeriön suuntaan. Mutta hei kiitos tosi paljon Tarmo ja kiitos Mehalet. Oli tosi kiinnostavaa kuulla ja hyödyllistäkin kuulla ja inspiroivaa kuulla teidän ajatuksianne nyky-yhdistystoiminnan ja erityisesti OKFI:n puolelta. Oikein hyvää syksyn jatkoa tai talven alkua teille molemmille.
Puhuja 1 [00:41:17]: Kiitos.
Puhuja 2 [00:41:18]: Kiitos.
Haastattelija 1 [00:41:19]: Tämä oli Tiedon äärellä tietopolitiikasta tekoihin podcast sarjan 11. jakso. Seuraava podcast jakso on tarkoitus julkaista tämän vuoden lopussa. Kiitos kaikille kuulijoille ja oikein hyvää talven alkua kaikille. Heihei!
[äänite päättyy]