Päätöksentekijät tekevät yhteiskunnallisesti merkittäviä päätöksiä, joiden toivotaan perustuvan luotettavaan tietoon. Jääkö tieteellinen tutkimus liian vähäiselle huomiolle päätöksenteossa? Suomen Akatemian yhteydessä toimivassa strategisen tutkimuksen neuvostossa (STN) luotu tietokumppanuuden toimintamalli vahvistaa uudella tavalla tutkimuksen ja päätöksenteon välistä vuoropuhelua. Mitä uutta se tuo tutkimustiedon hyödyntämiseen? Millaista vaikuttavuutta mallilla on ollut? Tässä jaksossa aiheesta keskustelevat STN:n Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman ohjelmajohtaja Paula Schönach Aalto-yliopistosta, sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja Pasi Moisio THL:sta ja johtava tiedeasiantuntija Milja Saari strategisen tutkimuksen vastuualueelta Suomen Akatemiasta. Keskustelua johdattelee hankepäällikkö Tanja Lahti valtiovarainministeriöstä.
[äänite alkaa]
Haastattelija 1 [00:00:00]: Päätöksentekijät tekevät jatkuvasti yhteiskunnallisesti merkittäviä, vaikuttavia päätöksiä. Näiden päätösten toivotaan perustuvan vahvasti luotettavaan tietoon ja tieteellisiin tutkimustuloksiin. Suomessa tehdään paljon tieteellistä tutkimusta, mutta liian usein tutkimustulokset jäävät vähäiselle huomiolle päätöksenteossa. Tämä on iso kansalliseen tietopolitiikkaan ja tiedon ja tiedon hyödyntämiseen liittyvä haaste. Suomen akatemian yhteydessä toimivassa Strategisen tutkimuksen neuvostossa on luotu tähän haasteeseen liittyen toimintamalli, joka on nimeltään Tietokumppanuus. Tietokumppanuuden tarkoituksena on vahvistaa uudella tavalla tutkimuksen ja päätöksenteon välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua. Mutta mitä tämä Tietokumppanuus käytännössä oikein tarkoittaa ja mitä uutta se tuo tieteellisen tutkimustiedon hyödyntämiseen ja minkälaisin toimenpitein? Tästä keskustelemme tässä jaksossa. Tämä on Tiedon äärellä, tietopolitiikasta tekoihin podcast, jossa pureudumme tietopoliittisiin toimenpiteisiin ja tietopolitiikan kysymyksiin laajemminkin. Podcastissa pohdimme muun muassa sitä, mitä tietopolitiikka oikein on ja miksi julkisen tiedon avoimuus, laatu ja yhteentoimivuus on tärkeää. Pohdimme näitä aiheita eri näkökulmista yhdessä mielenkiintoisten ja vaikuttavien vieraiden kanssa.
Haastattelija 1 [00:01:33]: Olen Tanja Lahti, Valtiovarainministeriön JulkICT-osastolta ja toimin siellä hankepäällikkönä Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeessa. Tämä niin sanottu TiHA-hanke on hallitusohjelmahanke, joka toteuttaa pääministeri Marinin hallitusohjelmaan kirjattuja tietopolitiikkaan liittyviä tavoitteita. Tällä kertaa aiheenamme on tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välinen vuoropuhelu. Tarkastelemme aihetta erityisesti Strategisen tutkimuksen neuvoston kehittämän Tietokumppanuus-toimintamallin avulla. Strategisen tutkimuksen neuvosto eli STN toimii siis Suomen Akatemian yhteydessä ja se rahoittaa tutkimusta, joka on monitieteistä, korkealaatuista ja yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa. Tällä kertaa minulla on ilo saada kolme vierasta tänne podcastiin. Vieraanani on Paula Schönach, hän on Aalto-yliopistosta ja toimii ohjelmajohtajana STN:n ohjelman Ilmastonmuutos ja ihminen-ohjelmassa. Sitten meillä on vieraana Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja hän toimii Sosiaaliturvakomitean puheenjohtajana. Ja sitten vieraana on myös Milja Saari, hän tulee Suomen Akatemiasta ja toimii johtavana tiedeasiantuntijana. Tervetuloa. Kertoisitteko vielä lyhyesti itsestänne ja työtehtävistänne? Jos aloitetaan vaikka Paulasta.
Puhuja 1 [00:02:53]: Olen tosiaan Paula Schönach ja toimin Aalto-yliopistossa kestävän kehityksen erityisasiantuntijana ja myös Strategisen tutkimuksen neuvoston Climate-ohjelmassa ohjelmajohtajana. Nämä ohjelmathan on tällaisia temaattisia kokonaisuuksia, joissa tuodaan yhteen useampia monitieteisiä tutkimushankkeita. Ohjelmajohtajan tehtävänä on tukea näitä hankkeita yhteiskunnallisen vaikuttavuuden työssä ja kehittää näitä vaikuttamisen toimintatapoja ja -paikkoja ja yhdessä muiden ohjelmajohtajien kanssa rakentaa niitä siltoja tutkimuksen ja tiedon hyödyntäjien välille.
Haastattelija 1 [00:03:36]: Kuulostaa tosi kiinnostavalta. Palataan näihin. Entäs Pasi, haluatko esittäytyä?
Puhuja 2 [00:03:42]: Olen tutkimusprofessorina THL:ssä ja johdan siellä päätöksentekoon liittyviä tutkimushankkeita, eli INVEST lippulaivaa, jonka tavoitteena on hyvinvointivaltion uudistaminen. Olen itseasiassa yhdessä STN:n hankkeessa eli FLUX, joka tähtää syntyvyyden ja perheellistymisen ja THL:n paketti, jota vedän, käsittelee juuri perhepolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa siinä. Minulla on pitkä historia erilaisissa asiantuntijatehtävissä ja olen ollut STM:ssä virkamiehenä päätöksenteon ja tutkimuksen harmaalla vyöhykkeellä; välillä toisella puolella ja välillä keskellä. Tällä hetkellä olen Sosiaaliturvakomitean puheenjohtajana, seitsemän vuoden pesti. Välillä on enemmän töitä ja välillä on kokopäivätöitä, mutta se vie minulta suurimman osan aikaa. Eli ehkä olen tällaisella kahdella hatulla liikkeellä.
Haastattelija 1 [00:04:45]: Tervetuloa Pasi. Ja Milja, ole hyvä.
Puhuja 3 [00:04:48]: Kiitos. Olen Milja Saari ja työskentelen Suomen Akatemiassa strategisen tutkimuksen vastuualueella. Minun tehtävänä siellä on vetää tätä meidän ohjelmaa ja vaikuttavuustoimintaa, jolla pyritään tätä meidän tutkimuksen vaikuttavuutta laajasti ymmärtämään ja edistämään. Erityisesti ohjelmajohtajien kanssa tehdään töitä tämän yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämiseksi. Olen ollut siellä nyt vuodesta 2017 ja sitä ennen olin työelämän tutkijana Helsingin yliopistossa tasa-arvopolitiikan näkökulmasta. Eli niitä hattuja löytyy meiltä itse kultakin useampia.
Haastattelija 1 [00:05:26]: Todellakin. Tosi kovaa osaamista edustatte. Mennään suoraan itse asiaan. Mainitsin jo tuossa edellä, että te olette luoneet tällaisen uuden toimintamallin tähän tieteellisen tutkimustiedon hyödyntämiseksi entistä paremmin päätöksenteossa. Mistä tässä on oikein kyse? Mitä tässä on uutta? Mistä on kyse tässä tietokumppanuustoimintamallissa?
Puhuja 3 [00:05:54]: Minä voisin sanoa muutaman sanan siitä, mistä se syntyi. Eli tässä meidän ohjelma- ja vaikuttavuustoiminnassa on tosi tärkeää tietysti meidän tutkimushankkeet ja niissä jokaisessa toimivat vuorovaikutusvastaavat, joiden kanssa tehdään myös yhteistyötä ,miten vaikuttavuutta edistetään. Hankkeissa on tunnistettu se, että vaikka olisi kullanarvoista tutkimustietoa, niin tutkijat eivät myöskään aina tiedä keneen olla yhteydessä, milloin ja millä tavalla. Ja sitten taas tunnistetaan se päätöksenteon maailma, joka on kovin eri tahtinen kuin tutkimuksen maailma, eli nopeaa toimintaa; pitää nopeasti löytää asiantuntijoita hyvinkin täsmällisiin kysymyksiin. Tästä haasteesta kumpusi se ajatus siitä, että täytyy kehittää näitä meidän tapoja joilla voidaan tukea päätöksentekoa ja toisaalta tukea tutkijoita siinä, että saadaan tutkimustuloksia välitettyä yhteiskuntaan ja sen kehittämiseen. Meillä oli Olli Kangas, yksi ohjelmajohtajista, joka on tehnyt pitkää ja arvokasta uraa myös esimerkiksi väestörakenteeseen liittyvissä kysymyksissä. Pasilla ja Ollilla oli yhteistyöideoita liittyen Sosiaaliturvakomitean tietotarpeisiin. Sitten ohjelmajohtajien kanssa lähdettiin keskustelemaan, että olisiko tässä nyt paikka kehittää toimintamallia sen sijaan, että Olli tekee yhden raportin suurella osaamisellaan. Mitäpä jos otettaisiin meidän ohjelmat ja tutkijat mukaan ja tehtäisiinkin jotain systemaattisempaa ja pitkäjänteisempää. Pasi innostui hirveästi tästä ideasta ja sillä tiellä nyt ollaan. Toinen tietokooste on juuri valmistunut.
Haastattelija 1 [00:07:54]: Arvelen, että Pasi haluaa jatkaa?
Puhuja 2 [00:07:56]: Isot uudistukset syövät tutkimus- ja selvitysresursseja paljon. Monenlaista selvitysvoimaa tarvitaan, joko tämmöistä kirjallisuuskatsauksia tai olemassa olevia tietoja. Ne voidaan hoitaa in house-resursoinneilla. Mutta se, mikä on jäänyt pois, on laajan tutkimusyhteisön kriittisen massan ja syvemmälle menevän, laajemman tiedon kokoaminen uudistusten tarpeisiin. Kun me lähdettiin tätä uudistusta suunnittelemaan, niin yhdeksi lähtökohdaksi otettiin tutkimusperusteisuus. Tavoitteena myös uudistaa komiteatyöskentely 2020-luvulle avoimuuteen ja dialogiin pohjautuvaksi, mutta myös vahvasti tutkimusperusteisuuteen. Eli me ei pelkästään uudisteta sosiaaliturvaa, vaan me hyvin paljon laitetaan paukkuja ja mietitään, miten me uudistetaan. Kuten Milja totesi, niin Ollin tunsin hyvin vanhasta STN-ohjelmista ja minulla oli itselläni jo ennen uudistuksen alkua näkemys, että STN-ohjelmat on se paras verkosto, mistä saa kontakteja, joista joku tietää, että joku tietää tästä asiasta jotain. Mutta tämä laajeni aika nopeasti, kun Ollin kanssa keskusteltiin. Että voidaan jopa hyödyntää tällaisten koosteiden tekemiseen ja sitä kautta ehkä lopulta tuli tämä tietokooste, että se formalisoitui tähän tasolle. Ennen kaikkea oli näkemys, että STN-ohjelmat kattavat ja sieltä piiristä saadaan kaikki ne tutkijat Suomessa, jotka ovat ehkä jollakin tapaa tekemisissä päätöksentekoa lähellä olevan tutkimuksen kanssa. Se oli vähän niin kuin valmis verkosto, sitten on lähdetty liikkeelle.
Haastattelija 1 [00:10:05]: Kuulostaa hyvältä. Sitten otit tuon komitean roolin, se piirtyy aika jäykkänä, formaalina ja ehkä jossain määrin suljettunakin. Kuulostaa hyvältä, että itsessään sen toimintaa on uudistettu tai avattu.
Puhuja 2 [00:10:28]: Ja itseasiassa tämä tietokooste oli vasta toinen vaihe. Ensimmäinen vaihe oli meidän avoimet seminaarit. Me lähdettiin siitä, että STN-ohjelmien Olli Kankaan kanssa lähdettiin suunnittelemaan avoimia seminaareja, joihin tulee tutkijoita kertomaan asioista. Ne oli avoinna myös suurelle yleisölle ja ne oli hirveän suosittuja. Tietysti korona tuli siihen väliin, mutta ne oli hyvin suosittuja.
Haastattelija 1 [00:10:54]: Kuulostaa oikein hyvältä. Miten Paula näet tätä tietokumppanuustoimintamallia, kerro vähän siitä?
Puhuja 1 [00:11:04]: Itsehän olen ohjelmajohtajana hypännyt vähän liikkuvaan junaan sillä tavalla, että en ole ollut mukana tässä alkuvaiheessa, vaan aloitin tässä tehtävässä siinä vaiheessa kun tätä ensimmäistä tietokumppanuutta oltiin jo tekemässä. Siinä pääsin sitten seuraamaan ohjelmajohtajakollegoiden työskentelyä ja tietysti tutustumaan siihen, mitä siinä tietokumppanuudessa saatiin irti ja koostettua. Sitä oli kiinnostavaa seurata ja kun seuraavaa lähdettiin tekemään, saamaan ne opit irti, mitä kannattaa tehdä vähän eri tavalla. Hyvä hetki oli lähteä siihen seuraavaan mukaan työstämään. Olen ymmärtänyt, että tämä malli jalostuu koko ajan joka kierroksella. Päästään miettimään, mikä toimi hyvin ja missä kohtaa kannattaa vielä miettiä, mikä voisi toimia vielä paremmin.
Haastattelija 1 [00:12:10]: Hyvä. Milja, ole hyvä.
Puhuja 3 [00:12:10]: Ehkä vielä taustoitukseksi, että silloin kun aloiteltiin yhteistyötä ja tätä kumppanuutta Sosiaaliturvakomitean kanssa, niin komitea tunnisti neljä isompaa teemaa, joista tarvittaisiin meiltä Strategisen tutkimuksen hankkeelta tietoa. Ensimmäinen oli väestörakenne. Se kumppanuustietokooste valmistui viime syyskuussa. Toinen nyt juuri ilmestynyt on tämä Elonkehä, ilmastonmuutos ja sosiaaliturva. Seuraavaksi syksyllä käynnistellään digitalisaatiota ja sosiaaliturvaa käsittelevä kumppanuus yhteistyötä sosiaaliturvan kanssa. Sitten olisi vielä tarkoitus mahdollisesti ensi vuonna tarkastella politiikan instituutioita ja demokratiaa ja sosiaaliturvaa. Kun me puhutaan näistä ensimmäisistä ja toisista, niin hahmotettiin jo alunperin, että tässä olisi tämmöinen neljän tietokokonaisuuden kokonaisuus, joka tukisi Sosiaaliturvakomitean työskentelyä. Kuten Pasi tuossa äsken mainitsi, niin komitea työskentelee seitsemän vuotta ja Strategisen tutkimuksen ohjelmat on myös pitkäkestoisia. Esimerkiksi juuri alkanut demografiohjelma, joka on meidän väestörakenneohjelma, on kaksi rahoituskautta. Kun kysyit, että miten tällaiseen lähdettiin, niin se on se pitkäjänteinen tarkastelu, kehittäminen ja pohdinta. Siinä mielessä Strategisen tutkimuksen ohjelmat ja Sosiaaliturvakomitea on luontevat yhteistyökumppanit, jotka vähän horjuttaa sitä politiikan arkipäivän tietotarvetta, joka on kovin nopeaa ja täsmätarpeista. Tässä me pystytään oikeasti pitkäjänteisesti tekemään yhteistyötä ja kehittämään sitä, että miten saadaan aitoa vuorovaikutusta ja -puhelua päätöksentekijöiden ja tutkijoiden välille. Koska kyllähän tässä maassa ollaan hyviä perustamaan työryhmiä ja tekemään raportteja ja selvityksiä, mutta ehkä siinä voitaisiin enemmän tehdä töitä, että keskusteltaisiin ja rakennettaisiin yhteistä ymmärrystä. Tietysti kiireen ja resurssipulan takia tämmöinen jää vähemmälle. Mutta Strategisen tutkimuksen hankkeissa meillähän osa resursseista täytyy kohdentaa vuorovaikutukseen, eli meillä on ihmisiä, joiden tutkimustyöhän kuuluu tämä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen osuus. Se myös mahdollistaa tämän tyyppistä toimintaa.
Haastattelija 1 [00:14:41]: Kyllä. Te olette kyllä valtavien aihepiirien ja ilmiöiden äärellä. Mielenkiintoisia nämä törmäyttämiset tai ristiintarkastelut. Nämä on tosi kiehtovia aiheita, eivätkä ne ratkea hetkessä. Toivon että siinä on luovalle prosessoinnille ihan aidosti tilaa ja aikaa ja ihmiset lähtee siihen mukaan. Palataan tuohon ensimmäiseen tietokoosteeseen. Kuten Milja sanoit, se julkaistiin viime syyskuussa ja se oli aiheesta Suomen väestörakenne ja sosiaaliturva. Nyt olisikin kiinnostavaa kuulla, mikä vaikutus tällä tietokoosteella on ollut Sosiaaliturvakomitean työhön? Mitä Pasi siihen tuumaisit?
Puhuja 2 [00:15:23]: Ehkä voisin sanoa, että vähän synkkä, koska raportti itsessään oli synkkä. Sille ei voinut mitään. Se, mitä tämän tyyppiset tutkimusmaailma ja koostettu katsaus, mikä on kumulatiivinen todistustaakka todistustaakka tiedeyhteisöstä, ehkä se on se painavin tiedon muoto, mitä meillä on. Se on ehkä tuonut varmuuden siitä komiteallekin, että meidän väestörakenne kaikilla tarkasteluilla ja olemassa olevilla skenaarioilla näyttäisi olevan hyvinvointivaltion rahoituksen osalta synkähkö. Riippuu henkilöstä, onko synkkä vai todella synkkä. Ei tässä kannata tuhkaa ripotella päähän, koska se mikä on tutkijoiden ja kriittisen tutkimusmaailman hyvä puoli, on se, että ne sitten myös osaa laajasti ja täysin avoimesti myös tarkastella kaikkia kulmia mitä siihen liittyy. Eli raportti sisälsi esimerkiksi hyvän kriittisen katsauksen, että ikääntyvä väestö on myös vahvuus. Sehän on vain merkki siitä, että olemme hoitaneet hyvinvointivaltion hyvin, koska elinikä on noussut hurjasti parikymmentä vuotta ja viimeisten kymmenien vuosien aikana meille on tullut kokonainen kolmas elinikä meidän elämään. Itse asiassa tämän tyyppisiä huomioita, mitä politiikan nopeatempoisessa ja palastellussa keskustelussa ei oteta huomioon, näitä pitkiä ja isoja linjoja ja kaaria mitä näiden asioiden kanssa on. Mutta ennen kaikkea se loi niin vahvan yhteisen näkemyksen komitealle kuin voi olla, koska se oli se paras tieteellisen tutkimustiedon kasauma, mitä meillä on. Sitä kautta se rauhoitti ainakin tästä kohtaa sen debatin, mitä meillä oli. Eli se loi sen pohjan. Niin sanotusti tilannekuva oli yhteinen, se oli ehkä se kaikista tärkein ja arvokkain siinä.
Haastattelija 1 [00:17:51]: Olkoonkin kylmä suihku.
Puhuja 2 [00:17:53]: Olkoonkin ehkä kylmä suihku, mutta siinä on se, että ehkä se kylmä suihku on hyvä saada, koska se tarkoittaa sitä että sitten siihen voidaan varautuakin.
Haastattelija 1 [00:18:03]: Jos mennään Paula sinuun. Sinulla on kokemusta tästä toisesta tietokoosteesta. Kiinnostaisi kuulla tarkemmin siitä, että minkälaista oppimista tutkijoiden piirissä on syntynyt, kun tutkittu tieto on kohdannut vaikkapa nyt tässä yhteydessä sosiaaliturvauudistuksen politiikan maailman. Minkälaisia kokemuksia siellä on?
Puhuja 1 [00:18:24]: Kyllä tämä on sen palautteen perusteella, mitä olen saanut ja omiin havaintoihin perustuen, ollut aika huikea oppimisprosessi monille tutkijoille ja myös meille ohjelmajohtajille. Siinä koko prosessissa on ollut tietyt raamit, joiden puitteissa on lähdetty toimimaan, mutta sitten sen jälkeen siihen koko prosessiin oli varattu aikaa keskustelulle, niiden merkityksellisten yhteyksien löytämiselle, sen oman tutkimuksen pohtimiselle - tässä tapauksessa sosiaaliturvauudistuksen näkökulmasta - ja uudenlaiselle jäsentelylle ja se oli tavattoman antoisaa ja hedelmällistä keskustelua. Se oli selvästi monelle tutkijalle tuuppaus kohti vähän uudenlaista pohdintaa siitä omasta tutkimuksesta, koska harva on nimenomaan juuri tästä näkökulmasta tutkinut sitä. Tässä joutui miettimään uudenlaisia yhteyksiä sosiaaliturvaan. Meillä on hyvin monitieteellinen porukka monista tieteenaloista tässä yhteisponnistuksessa, niin se, että keskusteltiin auki niitä käsitteitä ja perusperiaatteita ja muita, niin sekin oli jo tavattoman antoisaa ja avartavaa monen ajattelulle. Sitten tietysti tämä yhteiskirjoittamisen prosessi on ollut myös todella kiinnostavaa. Siinä on joillakin ollut enemmän kokemusta taustalla, mutta sitten monelle myös uusi kokemus lähteä tekemään. Samalla myös se oman tutkimuksen paketoiminen ja sanoittaminen tällä tavalla, mitä tässä tietokoosteessa tavoiteltiin, eli niin että se on riittävän napakkaa mutta kuitenkin perusteltua ja helposti lähestyttävä, laajojakin yleisöjä puhutteleva. Tämän tapainen kirjoittaminenkin on toisille helpompaa ja tutumpaa, mutta toisille vähän vieraampaa. Siinäkin sen oman tutkimuksen sanoittamisessa on minun mielestäni ollut oppimisprosessi tässä kohtaa.
Haastattelija 1 [00:20:52]: Ei ole varmaan ollut ihan auvoista kaikki eteneminen. Varmaan erilaisia haasteita olette kohdanneet tässä matkan varrella. Mitä tulee mieleen ihan käytännön tason toimia? Toitkin Paula esiin jo jotain seikkoja, mutta haluatko vielä täydentää?
Puhuja 1 [00:21:08]: Täytyy tutkijoiden välisestä yhteistyöstä sanoa, että se oli minusta aika auvoista. Ne oli hirmuisen rakentavia ja hedelmällisiä keskusteluja, koska kaikki oli vähän uuden äärellä. Aikatauluttaminen on aina haaste ja mitä enemmän on porukkaa, joilla on monta rautaa tulessa, niin se on varmaan suurin haaste. Sen pitää olla riittävän väljä prosessi, että tämmöiselle pohdinnalle ja keskustelulle jää aikaa mutta myös niin, että se myös sitten etenee tavoiteaikataulussa. Ja se, että saadaan tässä tapauksessa sosiaaliturvakomitean ja tutkimus- ja arviointijaoston kanssa ne keskustelun paikat ja välitarkastelut. Sen miettiminen on selkeä käytännön haaste, joka tässä on ollut.
Haastattelija 1 [00:22:21]: Kyllä, osallisia on paljon. Haluatko Milja täydentää tai nostaa esiin jotain?
Puhuja 3 [00:22:32]: Ehkä tuosta, että se, mitä me Strategisen tutkimuksen vastuualueella pyrittiin. Mehän emme sisältöjä, vaan tuemme ohjelmajohtajia ja hankkeita ja hoidetaan tätä yhteistyötä tämän tietokumppanin eli Sosiaaliturvakomitean kanssa ja pyritään tekemään sitä rakennetta. Ja sitten hoidetaan se tietokoosteen viimeistely, eli tuetaan kaikin mahdollisin keinoin sitä, että saataisiin mahdollisimman hyvä tietokooste aikaiseksi. Mutta kuten Paula tuossa aikaisemmin viittasi siihen, että jokaisella kierroksella opitaan jotain. Ja jos verrataan ensimmäistä ja toista tietokoostetta, eli väestörakenne- ja nyt tätä elonkehät-tietokoostetta, niin tämä, mistä Paula äsken puhuit, eli yhteisistä käsitteistä. Te järjestitte tällä kierroksella yhteisen kirjoittajaseminaarin silloin, kun te lähditte pohtimaan mitä tähän kirjoitetaan, kun olitte ensin hahmottanut ohjelmajohtajien kanssa ketkä tutkijat ja mitkä hankkeet. Sitten teillä oli seminaari, jossa te lähditte työstämään lähestymistapoja, käsitteitä ja se näkyy läpi koko sen tietokoosteen. Eli se kohta täytyy tehdä hyvin. Samalla tavalla kuin tietokumppani miettii, että mitkä on ne kysymykset, mihin etsitään vastausta, niin tutkijoilla täytyy myös olla se aika ja paikka, jossa pohtia mitä tutkimukseen perustuvaa tietoa meillä on ja mitä käsitteitä me käytetään, jotta ne meidän erittäin syvällisen osaamisen ja yksityiskohtaisen tiedon kokonaisuudet saadaan yhteen. Eli siinä ensimmäisessä tietokoosteessa on semmoista tiettyä tilkkutäkkimäisyyttä, että tutkijat kirjoittavat pätkiä. Ja sen sijaan tämä elonkehä-tietokooste juuri tämän kirjoittajaseminaarin ansiosta on todella hieno kokonaisuus. Se on katsaus tilanteeseen tänä päivänä ja mitä se meille tulevaisuuden kannalta hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ja ilmastonmuutoksen kehyksessä, missä ollaan ja miltä tuleva näyttää. Eli tämä on minun mielestäni sellaista, että me opitaan tässä kaikki, sekä tutkijat, ohjelmajohtajat, meidän vastuualuetietokumppani, sosiaaliturvakomitea, että ties kuinka hieno siitä kolmannesta jo sitten tulee.
Haastattelija 1 [00:24:57]: Tähän väliin olisi kiinnostavaa kuulla Pasi, miten komiteassa on koettu tämä tietokumppanuustoimintamalli ja tietokoosteet? Kylmä suihku tuli ensimmäisellä kerralla. Tavallaan herätys aiheen merkittävyyteen. Miten se on vastaanotettu?
Puhuja 2 [00:25:12]: Kuten Milja sanoi, niin komitealla on viisi alajaostoa. Yksi on tutkimus- ja arviointijaosto, joka on ollut kontaktipinta tähän tietokoosteeseen ja tutkijoihin. Se, mikä sieltä on tullut arvokkaimpana on se, että tämän tietokoosteen idea on alun pitäen oikea. Sen on itsekin ja moni muu oppinut kantapään kautta, että tällaiset uudistukset ja valmistellut ryhmät, heidän tietotarpeensa on sellaista, että sitä ei voi kirjoittaa tutkimushakusuunnitelmaan varsinkaan etukäteen. Se on sellaista, että pitää olla in house-tutkimusryhmä. Käytännössä ei varmaan onnistu niin, että uudistus saa palkattua Suomen johtavia tutkijoita omaksi tutkimusryhmäkseen, niin tämä tietokooste on semmoinen käytännöllinen ratkaisu tähän tarpeeseen. Ja sitä kautta tutkimus-ja arviointijaostossa on ollut paljon kokouksia tämän ryhmän kanssa. Usein se tietotarve on aika spesifiäkin kysymyksiltään ja tulokulmaltaan, joten se vaatii jatkuvan palautteen ja läpikäymisen kehän, että saadaan en tiedot mitä oikeasti siinä uudistuksessa tarvitaan. Sitten komitean puolella, aina päätöksentekijät ja virkamiehet tykkäävät tutkijoiden puheenvuoroista, koska ne on usein vähän raikkaampia ja tässäkin vähän synkähköjä. Se oli erittäin tarpeellinen herätys, koska se raportti toi sitä pohjaa sille, että ehkä meidän täytyy tosiaankin nyt uudistua eikä paikalleen voi jäädä. Elonkehäraportilla oli vähän samansuuntainen vaikutus. Eli tämä iso yhteiskunnallinen tai planetaarinen kehitys on sellainen, että me ei voida jäädä paikalleen. Se ei ole optio, koska meidän täytyy juosta, että pysymme edes paikallamme. Juuri Elonkehäraportin tärkein anti oli, että se toi komitean keskusteluun tämän vihreän siirtymän. Tämä oli erittäin tarpeellista, koska viimeaikaiset tapahtumat nopeuttavat tätä, joten se toi lisäarvoa tälle Elonkehäraportille ja sille herättelylle, mitä se teki komiteassa.
Haastattelija 1 [00:28:24]: Ihan varmasti. Jos mennään eteenpäin ja mennään tietopolitiikkaan. Ollaan puhuttu sosiaalipolitiikasta ja ympäristöpolitiikan lohkoista, mutta Suomeen on muodostunut tässä viime vuosina uusi politiikkalohko, jota kutsutaan tietopolitiikaksi. Tuolla VM:n päässä sitä ollaan koetettu määritellä ja tehdään toimia, joilla sitä konkretisoitaisiin ja saataisiin yhteneväistä kehitystä tuolla saralla aikaiseksi. Tämä teidän työ-ja tietokumppanuus jos mikä loksahtaa hyvin juuri tietopolitiikkaan. Tietopolitiikan toimilla mahdollistetaan koko yhteiskunnan tiedon tehokas, turvallinen ja eettinen kerääminen ja hyödyntäminen. Nyt meillä on aika paljon ollut fokuksessa menneen parin vuoden aikana se, että miten me tietoa ylipäätään jaetaan ja keskitytään myös siihen, että se tieto, mitä jaossa on, on laadukasta, luotettavaa ja siinä on monta määrettä, mitä se laadukkuus pitää sisällään. Ja että se on löydettävää, saavutettavaa, käytettävää. Minkälaisia ajatuksia teillä herää tästä tietopolitiikasta ja miten te näette, miten siellä voisi näkyä tämä teidän yhteistyömalli tai ylipäätään tämä tiedemaailman ja päättäjien kohtauttaminen tai tiedon hyödyntäminen? Mitä ajatuksia herää? Haluaako Pasi aloittaa?
Puhuja 2 [00:30:07]: Sosiaaliturvauudistuksen myötä ja aikaisemminkin meillä ehkä ei ymmärretä eikä osata varautua näiden isojen uudistusten valmistelun vaatimaan tutkimus- ja selvitysresurssitarpeeseen. Kun katsoo verrokkimaita ympärillämme, Ruotsia ja Saksaa ja muita, niin ehkä vähän kateellisenakin kuulee, kuinka siellä on varattu tutkimusresursseja ihan suoraan kyseiselle uudistukselle. Minun mielestäni tämä tietokoostekin tuo hyvin esiin sen, että meidän täytyisi jo ennakoiden viimeistään siinä toimeenpanosuunnitelmassa selkeästi kirjata ja ymmärtää, että isot uudistukset vaatii paljon tutkimus- ja selvitysresursseja. STN rahoitusinstrumentit on ollut hieno lisä tähän, koska se on tuonut sitä siltaa ja ilman STN-ohjelmia ei tällaista tietokoostetta olisi syntynytkään. Ehkä sitä sellaista ennakoitavuutta, koska me tiedetään, että vaalikaudesta toiseen tiettyjä asioita toistuu, kuten esimerkiksi isot uudistukset. Niihin pitäisi jo etukäteen ennakoivasti varata niitä resursseja.
Haastattelija 1 [00:31:45]: Entäs Milja?
Puhuja 3 [00:31:46]: Ehkä jatkaisin tuosta Pasin ajatuksesta, että nämä tietokoosteethan on juuri sitä sen yhteensovittamista, että mikä on se tiedon tarve ja millaista tutkimusta meillä on tarjolla. Eli tietokumppanuudessa ei voi tilata uutta tutkimusta, vaan se kumpuaa aina näiden hankkeiden omista tutkimussuunnitelmista, jotka STN on niiden perusteella päättänyt rahoittaa. Eli se on tällaista yhteensovittamista ja sen takia tuo Pasin pointti siitä, että kumpikin näistä tietokoosteista on synnyttänyt jo monta tietotarvetta. Että tästä ja tästä asiasta pitäisi olla tutkimusta, jotta me voidaan tehdä tietoon perustuvaa päätöksentekoa meidän yhteiskunnan kriittisistä kysymyksistä tulevaisuuden kannalta. Nämä eivät poissulje toisiaan. Se, mitä näillä tietokumppanuuskoosteilla voidaan tehdä, on semmoista yleiskuvaa ja monitieteellistä yleiskäsitystä ja sitten tarvitaan paljon lisää. Ehkä tuosta tietopolitiikasta vielä. Innolla olen kuunnellut tätä teidän podcast-sarjaa, olen tykännyt tosi paljon ja oppinutkin paljon. Juuri kuuntelin tuossa jakson, jossa keskustelitte tiedon laatukriteereistä. Se kriteeri, mikä sieltä puuttuu, on tiedepohjaisuus. Kun tällainen rivikuuntelija kuunteli sen jakson, niin tuli sellainen ajatus, että julkinen hallinto ja sen tiedontuotanto keskustelee keskenään tiedon kriteereistä. Miten sitten se tiedepohjaisuus? Kuitenkin pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa yksi keskeinen pointti on se, että syvennetään vuorovaikutusta tiedeyhteisön kanssa. Niin eikö yksi tiedon kriteeri olisi hyvä olla myös se, että siellä on tutkittu tieteellinen tieto myös mukana ja hyödynnettynä. Yksi tapa tehdä tätä näkyväksi on se, että kun meillä tehdään paljon lainvalmistelua ja siihen liittyvää asiakirjatyötä ja kartoitetaan tilanteita, niin meillähän ei ole tapana viitata. Meillä ei ole siellä viittauksia yksittäisten tutkijoiden tutkimustuloksiin, eli se ei ole näkyvää, millä tavalla tutkimusta on hyödynnetty esimerkiksi lainvalmistelussa. Se olisi yksi konkreettinen tapa, mitä voitaisiin muuttaa. Tuoda näkyvästi esiin se, että kun tehdään valmistelua ja lainsäädännön kehitystä, niin tehdään myös näkyväksi se, millaista tietoperustaa siellä on käytetty. Sekä julkisen hallinnon tuottamaa tietoa että myös tutkimustietoa. Tässä olisi tällainen konkreettinen tapa edistää asiaa.
Haastattelija 1 [00:34:30]: Kiitos Milja palautteista, ne varmasti välittyy kollegoille. Mitäs Paula?
Puhuja 1 [00:34:38]: Minulle tuli mieleen, kun vähän aikaa sitten mainittiin nämä tietotarpeet ja muut. Tutkijan näkökulmasta tämä Elonkehä-tietokoosteen prosessin aikana on ollut lähtökohtana ja tiedossa, että tämä pajatso ei tyhjentynyt tähän tietokoosteeseen, vaan että tämä on oikeastaan keskustelunavaus eikä niinkään semmoinen kattava ja tyhjentävä esitys aiheesta. Itse asiassa koko ajan on tunnistettu paljon semmoisia katvealueita, että tätä ei ole tutkittu ja tunnistettu miten tärkeää se olisi, että siitä olisi sitä tutkittua tietoa tarjolla. Tutkijoiden näkökulmasta tämä koko prosessi on myös avannut paljon uusia ajatuksia siitä mihin suuntaan voisi lähteä tulevia tutkimuksia sitten viemään, koska on pystytty tässä kohtaa identifioimaan niitä katvealueita. Kun tuodaan yhteen näitä valtavia kokonaisuuksia; sosiaalipolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa ja vielä hyvinvointivaltion tulevaisuutta kestävyyskriisin puitteissa. Se tuli tästä mieleen.
Haastattelija 1 [00:35:54]: Tuosta tulee mieleen se, että mitä enemmän tietää, niin sitten tietää, että tietää niin vähän. Ole hyvä, Milja.
Puhuja 3 [00:36:02]: Ehkä sitten tämä kumppanuuden monisuuntaisuus. Kun mietitään vaikuttavuutta, niin me nähdään vuosien päässä se, että miten tutkijat muuttavat kysymyksen asettelujaan tulevissa tutkimusrahoitushakemuksissaan ja miten oma aiempi tutkimus lähteekin laajenemaan uuteen suuntaan. Kun me pohditaan, mitä vaikuttavuutta tällä meidän omalla yhteistyöllä on, niin meidän täytyy katsoa sitä moneen suuntaan. Tai mitä vaikuttavuutta sillä on vaikka Strategisen tutkimuksen neuvoston toimintaan ja tapaan, jolla tutkimushallinto tukee tutkijoita. Eli jos ajatellaan, että tämä on tällainen verkosto, niin se vaikuttavuus säteilee monella eri tavalla moneen eri suuntaan.
Haastattelija 1 [00:36:54]: Kyllä. Tämä on kiehtova maailma. Tähän loppuun vielä kiinnostaisi tietää, onko tietokumppanuudella jatkoa? Milja jo paljasti, että tulee kaksi tietokoostetta lisää. Toinen linkittyy digitalisaatioon ja toista nyt en muistakaan.
Puhuja 3 [00:37:16]: Se oli se politiikka, instituutiot, demokratia.
Haastattelija 1 [00:37:18]: Mitäs sen jälkeen? Jatkuuko tämmöinen kumppanuus?
Puhuja 2 [00:37:25]: Komitea jatka työtään 2027 asti, eli aikaa on vielä viisi vuotta. Varmasti syvenee, koska tietotarpeet vain tarkistuu. Uskon, että komiteankin työ etenee ja alkaa fokusoitua siihen tiettyyn uudistukseen mitä on. Se helpottaa myös sitten yhteistyötä tutkijoidenkin kanssa, koska tietotarpeet alkaa hälvetä. Eli se iso massiivinen metsä, jota on lähdetty sosiaaliturvauudistuksen alussa perkaamaan, alkaa hiljalleen saamaan rakennetta. Mitä uudistetaan ja mitä jätetään, se varmaan helpottuukin myös siinä.
Puhuja 3 [00:38:10]: Onhan maailmassa muitakin mahdollisia kumppaneita kuin Sosiaaliturvakomitea. Se riippuu ihan siitä, kuinka innostuneita jatkossakin ohjelmajohtajat ja tutkijat ovat lähtemään tämäntyyppisiin yhteisiin ymmärryksenrakennusprojekteihin. Toki toivon, että tämä on ollut alkusoitto jollekin tulevalle ja tästä tulee vakiintuneempaa ja laajempaa. Sitten me palataan julkisen hallinnon resurssikysymyksiin, että missä määrin ja kuinka laajasti voidaan tarjota tällaisia kumppanuusmahdollisuuksia. Ainakin nyt pilotoimme Sosiaaliturvakomitean kanssa ja hiomme tätä kumppanuusmallia, tunnistamme kehittämiskohteita ja vahvuuksia. Olen ihan varma, että vuoden-parin päästä ollaan paljon paremman kumppanuusmallin kanssa valmiina uusiin haasteisiin.
Puhuja 1 [00:39:18]: Minä myös näkisin, että sikäli kuin tämmöinen ohjelmajohtaja instrumentti on olemassa, niin tämä ainakin nykyisellään on aivan ohjelmajohtajan työn ytimessä. Tällainen tiedon syntetisointi yhdessä tutkijoiden kanssa ja sen vaikuttavuuden lisääminen sinne päätöksentekoon ja laajemminkin yhteiskuntaan. Ohjelmajohtajan näkökulmasta uskoisin kyllä, että innostusta ja kiinnostusta riittää. Sitten tietysti palataan näihin muihin kysymyksiin. Mutta tavattoman mielenkiintoinenhan tämä on olla mukana tällaisessa prosessissa. Minusta se innostus on ihan käsinkosketeltavaa, että sen puolesta uskon kyllä valoisaan tietokumppanuustulevaisuuteen.
Puhuja 2 [00:40:15]: Se liittyy laajemminkin tutkijaan itseensä. Me aina välillä unohdetaan, että tutkijat on ihmisiä. Tutkijan ja tutkimuksen rooli on aika erilainen eri vaiheissa poliittista päätöksentekoprosessia. Alkupää, missä nousee ilmiöitä ja yhteiskunnallisia keskusteluja ja sitä kautta poliittiseen päätöksentekoon. Tämmöinen perinteinen akateeminen tutkimus on kaikista vahvimmilla, se periteinen kirja joulumarkkinoille, lentokentän tietokirjaosaston ykköshyllylle. Se on varmaan se vaikuttavin impakti, millä nousee varmasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta sitten tämä lainvalmistelun taso tai se keskivaiheilla oleva, mistä nyt ehkä juuri sosiaaliturvauudistuksessa puhutaan, se on oma maailmansa. Sen perässä tulee sitten toimeenpano ja arviointi. Arvioinnissakin täytyy miettiä, miten me arvioidaan julkisen hallinon toimenpiteiden politiikan vaikuttavuutta. Tutkijoiden on aina hyvä muistaa, että vaikka se oma tutkimus ei juuri nyt ole vastaus siihen tietotarpeeseen, niin se ei välttämättä ole nyt se pihvi. Usein tutkijoiden tärkein ja arvokkain anti tämmöisissä asiantuntijalainvalmisteluryhmissä on se tutkijan ammattitaidon tuominen siihen mukaan. Tutkijan tieteellisen ajattelun osaaminen on ihan oma ammattitaitonsa ja se on huomattu näissä asiantuntijavalmisteluryhmissä, että siellä on hyvä olla eri taustoista tulevia ihmisiä. Tutkijataustainen henkilö on kouliintunut ja osaa tieteelliset menetelmät, tieteellisen ajattelun ja hän pystyy sitä kautta esimerkiksi keräämään tietokoosteesta alueita. Hän on ammattitutkija. Me tutkijat monesti unohdetaan se, että me ollaan kuitenkin ammattilaisia tutkimuksenteossa. Tämä on hyvin spesifiä osaamista isossa mittakaavassa. Pitää muistaa, kunnioittakaa itseänne, tutkijat.
Puhuja 3 [00:42:51]: Kunnioittakaa itseänne, meidän loistavat ohjelmajohtajat. Nyt mainittiin tuossa ensimmäisen tietokoosteen yhteydessä Olli Kangas, mutta hänen parinaan oli Anne-Christine Ritschkoff. Meillä aina näillä kumppanuudessa on vähän pidempään toiminut ohjelmajohtaja ja sitten vähän uudempi. Meidän kanssa tänään täällä ei ole Mikael Hilden, joka on meidän jo päättyneen PIHI-ohjelman ohjelmajohtaja, joka oli parina Paulan kanssa. Sitä jatkuvuutta rakennetaan myös näiden meidän mahtavien ohjelmajohtajien hiljaisen tiedon siirtämisellä. Me ollaan siinä mielessä tosi onnekkaassa asemassa, että meillä on nämä ohjelmajohtajat, jotka työskentelevät osa-aikaisesti Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoituksella, mutta ovat siellä omissa taustaorganisaatioissaan. Tämä on suomalaisessa ja kansainvälisessäkin tutkimusrahoituskentässä ihan uniikki rahoitusmuoto, jota neuvosto on aktiivisesti myös viime vuodet kehittänyt koska ymmärtää, kuinka tärkeää se on.
Haastattelija 1 [00:44:01]: Hienoa. Näihin sanoihin on aika hyvä lopetella tämä podcast. Oli tosi kiinnostavaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tietokumppanuustoimintamallin jatkoa. Se vaikuttaa hyvin ilmeiseltä. Ja myös näitä tulevia tietokoosteita, erityisesti se digitalisaatio-kombinaatio kuulostaa sellaiselta, mikä kolahtaa omaankin tonttiin tuolla tietopolitiikan saralla. Iso kiitos Milja, Pasi ja Paula. Tämä oli Tiedon äärellä - tietopolitiikasta tekoihin -podcast-sarjan 17. jakso. Seuraava podcast-jakso on tarkoitus julkaista alkusyksystä 2022. Kiitos kaikille kuulijoille ja oikein hyvää kesää.
[äänite päättyy]