Ensimmäinen jakso tarkastelee tiedon vallankumousta - sen evoluutiota datan, talouden ja digitalisaation näkökulmasta.
Miten fyysiset ilmiöt ovat muuttuneet dataksi? Entä kuinka digitalisaatio näkyy taloudessa ja mikä on ihmisen rooli nykyisessä datan saturoimassa yhteiskunnassa? Johtava asiantuntija Olli-Pekka Rissanen tarkastelee podcast-sarjan avausjaksossa tiedon vallankumousta - sen evoluutiota datan, talouden ja digitalisaation näkökulmasta.
Podcast tukee valtiovarainministeriön Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hanketta, jonka tavoitteena on edistää julkisen tiedon entistä laajempaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä. Hanke on osa Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen strategisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joka perustuu pääministeri Marinin hallitusohjelman tavoitteisiin.
Lisätietoa Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeesta sekä hankkeen ajankohtaisista tapahtumista on saatavilla valtiovarainministeriön verkkosivuilta: https://vm.fi/tiedon-hyodyntaminen-ja-avaaminen.
Tiedon vallankumous on tapahtunut. Siitä on puhuttu pitkään. Itse olen törmännyt mielenkiintoiseen luentoon 70-luvun alussa. Siinä käsiteltiin hyvin tutun tuntuisia teemoja kuten päätöksentekoon ilman tietoa tai tiedon ylivuotoon. Nykymitassa tiedon ylivuoto oli siihen aikaan kuin kivien väliin solahtava puro, mutta luennoitsija näki silti selvästi. Viittaan tässä Herbert A. Simonin luentoon vuodelta 1971.
Kyllästyimme odottamaan tiedon vallankumousta. Keskustelu vaikeni 2000-luvulla. Juuri samaan aikaan, kun vallankumous tapahtui. Yritän tässä podcastissa perustella näkemystäni ja vakuuttaa kuulijat, että nyt me elämme siinä tietoyhteiskunnassa, josta puhuttiin ja odotettiin. Se on vain aivan erilainen kuin, mitä parikymmentä vuotta sitten kuvittelimme.
Tämä on Tiedon äärellä – tietopolitiikasta tekoihin podcasti, jossa pureudumme tietopoliittisiin toimenpiteisiin ja tietopolitiikan kysymyksiin laajemminkin. Olen Olli-Pekka Rissanen ja toimin valtiovarainministeriössä johtavana asiantuntijana. Viime vuosina on tietopolitiikan luominen Suomeen ollut päätehtäväni.
Tämä on podcast sarjan ensimmäinen jakso. Podcasteissa pohdimme muun muassa sitä, mitä tietopolitiikka oikein on ja miksi julkisen tiedon avoimuus, laatu ja yhteentoimivuus on tärkeää? Pohdimme näitä aiheita eri näkökulmista. Tuleviin jaksoihin tulemme kutsumaan mielenkiintoisia vieraita. Toivottavasti viihdytte kanssamme.
Raha on jo pitkään ollut vain dataa. Setelien merkitys on vähentynyt ja suurin käyttäjäryhmä taitaa rikolliset. Rahakoiratkin kuulemma haistavat kokaiinin suurista seteleistä. Silti Hesarin otsikko oli vastikään ”EKP täytti talouden kuopan seteleillä”. Hyvä kielikuva, mutta johtaa ajattelun ihan väärään suuntaan ja vielä enemmän hämärtää muutenkin vaikeiden rahamarkkinoiden ymmärtämistä. Joku jossain voi vielä luulla, että raha syntyy setelipainossa ja jos tästä tulee hyperinflaatio, kuten Weimarin tasavallassa poltetaan ryppyisiä seteleitä lämmittämään taloja. Raha syntyy dataksi, datana se pyörii yhteiskunnassa ja datana se joskus poistuu järjestelmästä.
Kielikuvat voivat auttaa ymmärtämään, mitä maailmassa tapahtuu, mutta esimerkiksi rahan tapauksessa seteleistä puhuminen vie vain harhaan. Heti on kuitenkin todettava, että data ja tieto ovat niin abstrakteja käsitteitä, että ei niille löydy hyvää analogiaa. Tämä ongelma ei rajoitu vain rahaan vaan se on monessa muussakin tapauksessa hankalaa. Meidän on helpompi yrittää lähestyä asioita reaalimaailman käsitteillä.
Kuva on kuva, kartta on kartta, vaikka ne ovat jo menettäneet yhteyden fyysisen maailman ilmiöihin. Karttoja ei paineta eikä kuvia kehitetä kuin häviävän pieni osa. Televisiota ajattelemme, ainakin me vanhemmat ihmiset, edes pieneltä osin systeeminä, jossa joku lähettää meille jotain jostain juuri tiettyyn aikaan. Tämä on vain hyvin pieni osa nykyään. Sekin on dataa, bittejä, aivan siihen asti, kuva piirretään näytölle ja katsomme sitä.
Kirja on tässä poikkeus. Se on säilyttänyt fyysisen muotonsa digitaalisen rinnalla. Sillä on silti vahva rooli tiedonvallan kumouksessa.
Mikä on seuraava arkinen ilmiö, joka jättää fyysisen olomuotonsa ja muuttuu dataksi. En tiedä ja vielä vähemmän uskallan ennustaa, mutta erityisesti minua kiinnostaa, mitä tapahtuu ihmiselle ja missä kohtaa olemme kehitystä nyt?
Tässäkin kohtaa on helppo tunnistaa, että aktiivisesti verkossa toimiva biohakkeri on muuttunut paljon enemmän dataksi kuin niin sanottu keskivertoihminen. Mutta nekin ihmiset, jotka eivät itse liiku verkossa ovat jo muuttuneet osaksi dataksi. Vähintään terveystiedot ovat Kannassa. Verotukseen tarvittavat tiedot verottajalla. Kauppaketjulla ostohistoria. Melkoinen lisä tulee meille, jotka olemme antaneet Googlelle oikeuden kirjata liikkumista. On ehkä parasta lopettaa tässä vaiheessa miettiminen.
Edes biohakkeria ei voida vielä rekonstruoida datasta kokonaiseksi virtuaaliseksi ihmiseksi, mutta eiköhän trendi ole selvä. Me olemme ihmisinä, fyysisinä olioina osa tiedon vallankumousta. Ja miksi emme olisi. Saamme parempaa terveydenhuoltoa. Google auttaa meitä löytämään tietoa, viranomaiset helpottavat elämäämme.
Liikun vaarallisilla vesillä. Minut leimataan tämän kehityksen ihailijaksi, suurten amerikkalaisten yritysten kätyriksi. Minulla on ristiriitainen suhtautuminen tähän. Meillä on suunnattomia mahdollisuuksia tehdä omasta elämästämme parempi ja pidempi. Sivutuotteena voi käydä niin, että meistä muodostuu verkkoon digitaalinen kaksonen. Voimme osallistua omiin hautajaisiimme.
Samaan aikaan tämä on suuri riski. Joku voi käyttää tätä meidän digitaalista kaksostamme meitä vastaan, vaikka se olisikin kovin epätäydellinen. Samalla datalla voidaan rakentaa dystopia ja utopia. Ei tarvitse miettiä kumpi toteutuu, koska saamme molemmat samaan hintaan, samaan aikaan ja samaan tahtiin. Ei tarvitse miettiä onko Elon Musk vai Orwell oikeassa. Molemmat ovat.
Tämäkin, kuten kaikki muukin tässä vallankumouksessa, on tapahtunut huomaamatta, mutta ihmisen historiassa varsin nopeasti.
En tiedä vastausta tähän kysymykseen ja uskallan väittää, ettei tiedä kukaan muukaan. Eivät kaikki makrotalouden prinsiipit ole lentäneet romukoppaan. Se on liioiteltu väite, mutta on ilmeistä, että tapahtuu paljon sellaista, joka ei mahdu nykyisten mallien ja tilastojen sisään.
Katsotaan vaikka Whatsappia. Se on ilmainen ja se on syönyt tekstiviestimarkkinat. Tämä ei heilauta talouden mittareita mihinkään, mutta sitä ja sen ilmaisia kilpailijoita käytetään paljon myös tuotannon tekijänä. Maalaisjärjellä on ilmeistä, että ilmaiset viestijärjestelmät ovat tehostaneet kommunikaatiota ja nopeuttaneet useita prosesseja, mutta miten se näkyy kansantalouden mittareissa. Ei mitenkään.
Ilmaiset palvelut ovat erityinen ilmiö tässä ajassa, mutta monen muunkin asian tuotantokustannukset ovat romahtaneet. Teimme meidän hankkeessa studiossa broadcasting tyyppisen tilaisuuden, johon osallistui yli 200 ihmistä. Kaiken kaikkiaan meidän tuotantokustannukset olivat joitain tuhansia euroja. Perinteiseen tilaisuuden järjestämiseen nähden kulut olivat minimaaliset ja kun vielä päälle laskee osallistujien puuttuvat matkakulut, kaiken kaikkiaan tämä tilaisuus oli perinteiseen seminaariin verrattuna erittäin halpa.
Miten seminaarien siirtyminen digitaaliseksi, bittivirraksi, näkyy kansantaloudessa? Ja vielä, kun me emme ole ainoita. Tuotantoyhtiöillä on loistoajat. Konferenssikeskuksilla ei. Liikenteestä väheni muutama matka. Mutta uskallan väittää, että tässä tapahtuu myös paljon sellaista arvonnousua, mikä ei ole mitattavissa taloudessa. Me, kuten kaikki muutkin, olemme tavoittaneet paljon suurempia yleisöjä kuin koskaan. Olemme voineet käydä keskusteluja ja kerätä näkemyksiä paljon suuremmilta määriltä ihmisiä kuin koskaan. Alueellinen tasa-arvo on vahvistunut.
Miten edellä kuvattu viimeisen puolen vuoden kehitys tulee näkymään BKT:ssa? Ehkä laskuna, koska rahaa kiertää vähemmän. Toiminta on selvästi aktiivisempaa, mutta se ei näy mittareissa.
Lähestyn aihetta esimerkkien kautta, koska en muuta osaa. Pelkään myös, että rakkaat ekonomistikollegat ministeriössä toteavat, että olisi parempi, jos en tulisi heidän tontille. Näin varmaan on, mutta olisikin hyvä, jos he tulisivat meidän tontille. Voihan olla, että se EKP:n kadottama inflaatio olisikin hukkunut näihin muutoksiin.
Vallankumous tapahtui ja tapahtuu monen tekijän vahvistamana. Teknologian halpeneminen ja miltei rajattomat resurssit ovat yksi tekijä. Se, teknologia, on myös levinnyt yhä uusille alueille tuottaen koko ajan enemmän dataa ja muuttaen pala palalta tätä fyysistä maailmaa dataksi. Anturien tuottama datamäärä kasvaa eksponentiaalisesti. Algoritmeissa, tekoälyssä, oppivissa järjestelmissä jne. on tapahtunut suuria harppauksia. Kehittämispanokset ovat käsittämättömiä. Eikä miltei jokaisen kädessä oleva älypuhelin ole tässä merkityksetön.
Erilliset kehityssuunnat vahvistavat toisiaan. Saamme olla valmiita hyvin yllättäviin harppauksiin enkä nyt puhu puhelimen paremmasta kamerasta.
Kehitys ei ole kuitenkaan vääjäämätön ja täysin kontrollin ulkopuolella. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta voimme kuitenkin vaikuttaa johonkin. Voimme päättä mihin suuntaan haluamme mennä ja yrittää ohjata kehitystä siihen suuntaan. Tietopolitiikka on tässä yksi keino. Politiikka toimilla on ennekin pyritty hallitsemaan hankalia ilmiöitä. Ilman kansallista ympäristöpolitiikkaa olisi ikävä kohdata ilmastomuutos. Ei meidän ympäristöpolitikka sitä ratkaise, mutta antaa meille eväitäkohdata ja hahmottaa asioita.
Toivottavasti tietopolitiikka auttaa meitä kohtaamaan tietoon liittyviä haasteita.
Suurilla yhtiöillä on suuret resurssit, miltei rajattomat, mutta nekin alkavat nyt kohdata rajansa. Suomi on tietysti maana tässä kovin pieni, mutta EU:lla on jo vähän vaikutusvaltaa. EU politiikassa olemme tässä asiassa kokoamme suurempi. Olemme olleet liikkeellä, kun muut vasta heräävät. Tälläkin viikolla komission edustaja totesin suoraan, että Suomen kokemukset ja linjaukset ovat viitoittaneet heidän työtään uuden Data Governance Actin kanssa.
(Suuret yhtiöt ovat kuin valtioita ja ne esiintyvät kuin valtiot.)
Tämä ei ole minun ensimmäinen vallankumoukseni. Edellisestä on toki aikaa kovin paljon. Palataan nuoruus vuosiini Kontulassa. Aloitimme koululaisina pussikaljan voimin eräänä kesäyönä maailmanvallankumouksen Herttoniemen rautatieasemalta. Alku sujui hyvin, mutta homma alkoi hyytyä, kun kaljat alkoivat loppua ja ei siellä ollut ketään muuta. Vallankumous ilman hurraavia kansanjoukkoja ja pitkiä puheita ei tuntunut hienolta. Lähdimme kohti Kontulaa. En muista, miten sinne pääsimme, kun ei silloin ollut yö busseja, ehkä aamun ensimmäisellä.
Samalla taisi päättyä minun trostkilainen kauteni. Vallankumous tovereista toinen on nyt alivaltiosihteerinä ja toinen pörssiyhtiön toimitusjohtajana. Näissä rooleissa teemme nyt tätä toista vallankumoustamme.
Kiitos kuuntelijoille. Uskotaan tulevaisuuteen.