Miten avointa tiedettä ja tutkimusta edistetään? Tässä podcast-sarjan kymmenennessä jaksossa keskustellaan avoimesta tieteestä, tutkimuksesta ja tiedon hyödyntämisestä. Jaksossa tieteellisten seurain avoimen tieteen pääsihteeri Henriikka Mustajoki jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan valtiovarainministeriön erityisasiantuntijan Miina Arajärven johdattelemana.
Merkkien selitykset:
[?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
[??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
[tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
[äänite alkaa]
[musiikkia]
Puhuja 1 [00:00:08]: Hei, olen Miina Arajärvi ja toimin valtiovarainministeriössä tiedon hyödyntämisen ja avaamisen -hankkeessa erityisasiantuntijana. Tämä on Tiedon äärellä, tietopolitiikasta tekoihin -podcast, jossa pureudumme tietopoliittisiin toimenpiteisiin ja tietopolitiikkakysymyksiin laajemminkin. Podcastissa pohdimme muun muassa siitä mitä tietopolitiikka oikein on ja miksi julkisen tiedon avoimuus, laatu ja yhteentoimivuus on tärkeää. Pohdimme näitä aiheita eri näkökulmista yhdessä mielenkiintoisten ja vaikuttavien vieraiden kanssa. Toivottavasti viihdytte kanssamme.
[musiikkia]
Puhuja 1 [00:00:53]: Tässä podcast-jaksossa pureudumme keskustelemaan avoimesta tieteestä, tutkimuksesta ja tiedon hyödyntämisestä. Podcastimme vieraana on Henriikka Mustajoki. Henriikka on koulutukseltaan filosofian tohtori ja toimii Tieteellisten seurain avoimen tieteen pääsihteerinä. Tervetuloa, Henriikka.
Puhuja 2 [00:01:12]: Kiitos, Miina.
Puhuja 1 [00:01:15]: Henriikka, vastuullasi on kansallisen avoimen tieteen koordinaation kehittäminen ja olet ollut mukana tutkimusetiikan ja avoimen tieteen keskusteluissa ja myös kirjoittanut aiheesta artikkeleita. Kerrotko vähän lisää itsestäsi ja työstäsi avoimen tieteen parissa?
Puhuja 2 [00:01:34]: Kiitos, minä todella olen tullut avoimeen tieteeseen ehkä viitisen vuotta sitten ja sitä ennen minulla on taustaa 20 vuotta tutkimusetiikassa. Avoin tiede on minun mielestäni äärimmäisen kiinnostava tapa toteuttaa tutkimuksen ja tieteen ydinolemusta. Ydinolemuksessa on sellaisia sanoja kuin läpinäkyvyys, tieteen kerryttäminen ja se, että me tehdään koko ajan aikaisemman tiedon päälle uutta tutkimusta. Avoin tiede nyt digitaalisuuden kehittyessä antaa meille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa sitä tieteen ja tutkimuksen ydinolemusta, jossa silloin tulee yhteen ne meidän tutkimuseettiset ajatukset ja sitten se miten meidän teknologia nykyään mahdollistaa niiden toteuttamisen uudella tavalla. Minun mielestäni se on hirveän herkullinen hetki pohtia näiden asioiden ydintä ja me päästään myös sitä kautta todella kiinnostaviin kysymyksiin siitä miksi me tehdään tiedettä ja tutkimusta, mikä sen rooli on yhteiskunnassa ja myös sitten sellaisiin tutkimuseettisiin kysymyksiin esimerkiksi tiedon omistamisesta ja siitä kuka saa hyötyä tutkitusta tiedosta, jolloin me puhutaan oikeasti niistä keskeisistä kysymyksistä osana avoimen tieteen kehittymistä.
Puhuja 1 [00:02:53]: Kyllä, ja tuo tieteen tai tutkitun tiedon hyödyntäminen onkin yksi keskeinen asia meidän yhteiskunnassa ja palataan siihenkin tässä vielä tämän jakson aikana. Itse asiassa sillä tiedolla ja sen hyödyntämisellä on kiistaton merkitys niin avoimessa tieteessä, tutkimuksessa kuin muussakin, ja jotta jotain asiaa tai ilmiötä voidaan ylipäätään tutkia, niin siitä tarvitaan tietoa. Samaan aikaan kun maailma muuttuu ja tietomassat kasvaa, niin myös tiede ja tutkimustyö muuttuu sen mukana. Miten mielestäsi tiedon saatavuus ja hyödynnettävyys on muuttunut tämän avoimen tieteen tutkimustyössä? Ollaanko menty parempaan suuntaan vai kenties huonompaan suuntaan?
Puhuja 2 [00:03:47]: No ehdottomasti minun mielestäni parempaan suuntaan. Ei niin, että se olisi yksiselitteisesti vain hyvää ja helppoa, mutta jos mietin omaa tutkijanuraani ja kuinka monta kertaa olen yliopistolla mennyt uuteen työhuoneeseen ja löytänyt sieltä ylähyllyltä valtavan mappirivistön tutkimusaineistoa, joka päätyy sitten paperinkeräykseen. Nyt meillä on mahdollisuus pohtia, että olisiko se sellaista aineistoa, joka oikeasti olisi hyvä avata ja huolehtia, että sen päälle voidaan rakentaa tutkimusta muilla saroilla tai oman tutkimusalan sisällä. Nämä mahdollisuudet siitä, että minkä päälle me pystytään sitä tutkimusta tekemään ja millaisissa yhteistyökuvioissa me voidaan sitä tehdä, niin onhan se muutos aivan huikea todella lyhyessä ajassa. Se mikä siinä on haastavaa on se, että tämä todella panee meidät miettimään meidän suhdetta tutkittuun tietoon. Meidän perinteinen suhde on ollut, että se tutkittu tieto on sen tutkijan hyvin sillä tavalla oikein henkilökohtaisesti melkein niin kuin identiteettiin sisäistetty osa ja nyt meidän pitää miettiä uudestaan, että mikä se meidän suhde siihen tietoon on ja siihen tiedon tuottamiseen. Sieltä löytyy paljon myös haastavia kysymyksiä esimerkiksi tiedon laadun arviointiin ja sitä että jos kaikki tieto on avointa, niin mistä me tiedetään mihin tietoon ja mihin dataan meidän kannattaa luottaa ja minkä päälle rakentaa jotain omaa. Tai sitten se sellainen huoli siitä, että sitä tutkittua tietoa käytetään väärin ja ehkä tarkoituksenmukaisesti siitä väännetään asioita tai sitten sitä ihan oikeasti käytetään sellaisiin tarkoituksiin, johon sitä ei ole koskaan tarkoitettu, että ei se vailla huolta ole. Mutta onhan tämä mahdollisuus nyt tutkimuksen ja yhteiskunnan näkökulmasta ihan toinen kuin se on ollut edes kymmenen vuotta sitten saati muutamia kymmeniä vuosia sitten. Minun mielestäni kehitys on kuitenkin kaikista haasteistaan huolimatta äärimmäisen positiivista.
Puhuja 1 [00:05:51]: Kyllä ja itse asiassa siitä päästäänkin nimenomaan tähän tutkimusaineistojen avoimuuteen. Kuten sanoit, niin siinä on omat haasteensa ja siinä päästään kanssa mielenkiintoisten kysymysten äärelle. Tämä avoimen tieteen koordinaatio, niin sillä on iso rooli näiden tutkimusaineistojen avoimuuden edistämisessä. Kerrotko tarkemmin tästä avoimen tieteen koordinaatiosta ja siitä, että mitä siinä käytännössä tehdään ja ketä siihen kuuluu?
Puhuja 2 [00:06:27]: Kiitos, tämä on aika uniikki kansainvälisesti se tapa, jolla Suomessa tehdään avoimen tieteen tavallaan tiedepoliittista työtä ja meidän tutkimuspoliittisia linjauksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö edisti erittäin ansiokkaasti avointa tiedettä ja vuonna 2018 tehtiin sitten ratkaisu, että se avoimen tieteen edistämistyö siirretään tutkimusyhteisön tehtäväksi, että se ei tule ulkopuolelta vaan tutkimusyhteisö itse arvioi mikä on tärkeää ja miten sitä edistetään. Tehtävä annettiin siinä kohtaa Tieteellisten seurain valtuuskunnalle ja aloitettiin oikeastaan tyhjästä. Minä tulin mukaan heti alkuvaiheessa ja se alkoi vähän siitä, että kysyttiin millä mandaatilla kukaan nyt tästä asiasta yhtään mitään sanoo. Lopulta se vastaus siihen kysymykseen oli, että sillä mandaatilla että me ollaan kaikki mukana ja avointen koordinaatio, meillä on siis sihteeristö Tieteellisten seurain valtuuskunnassa, mutta koordinaatio tarkoittaa sitä, että me ollaan siinä kaikki yhdessä ja siihen saavat kaikki tulla mukaan. Meillä on aktiivisesti tällä hetkellä sitä linjaustyötä ja tiedepositiota tekemässä reilusti yli 300 asiantuntijaa kaikista korkeakouluista, tutkimuslaitoksista, rahoittajien taholta. Me ollaan luotu nyt rakenne, jossa sitä linjaustyötä tehdään hyvinkin yhteiskehittämisen periaatteita noudattaen. Sitten erilaisia luonnoksia kierrätetään kommentointikierroksilla ja lopulta sitten kun yhteisö on yksimielinen siitä, että tässä on nyt oleelliset asiat, niin sen jälkeen meillä on sitten vielä ohjausryhmän taholta meidän hyväksymisprosessi. Siitä mistä lähdettiin oli avoimen tieteen julistus, joka valmistui 2020 ja me ollaan sellaisessa tilanteessa, että kaikki tutkimusta tekevät organisaatiot ovat sitoutuneet siihen allekirjoituksellaan. Avoimen tieteen julistukseen voi sitoutua myös yksityishenkilönä ja meillä on merkittävä määrä sitoutuneita. Tämän kautta me luodaan hyvin yhteisöllisesti sitä miltä me halutaan, että tieteen avoimuus ja pääsy tutkittuun tietoon näyttää Suomessa. Minä olen aika paljon mukana eurooppalaisessa keskustelussa ja avoin tiedehän on Euroopan komission näkökulmasta keskeinen tutkimuspoliittinen tavoite, ja meillä on kyllä Suomessa aivan ainutlaatuinen tapa tehdä tässä kohtaa tutkimuspoliittista työtä yhteisönä ja yhteisöllisesti. Eurooppalaiset kollegat ovat usein aika kateellisia.
Puhuja 1 [00:09:08]: Eli selkeästi on luotu tällainen avoimen tieteen koordinaatiorakenne sille sen edistämiselle?
Puhuja 2 [00:09:16]: Ehdottomasti ja se on ensimmäisiä kertoja, kun Suomessa on jonkin asian äärelle kaikki yksimielisesti koottu ja sitä työtä tehdään hyvin rakenteellisesti yhdessä. Minä jännitin itse aluksi, että sen alkuinnostuksen jälkeen miten se kannattelee. Ja nyt kun me ollaan sitä kolme vuotta tehty, niin se kannattelee aina vain paremmin. Meillä on aina vain enemmän, meidän työ on aina vain syvempää ja meillä on aina vain laajeneva piiri ketkä siihen osallistuvat eli selvästi yhteisö myös kokee että sekä avoin tiede on tärkeää, mutta myös tämä yhteisesti tekeminen on sopiva tällaisen työn tekemiseen.
Puhuja 1 [00:10:06]: Kuulostaa ihan erinomaiselta. Sanoitkin, että olette laatineet sen avoimen tieteen tutkimuksen julistuksen vuosille 2020-2025 ja se sisältää näitä erilaisia suosituksia ja linjauksia. Tämän julistuksen visioina on, että avoin tiede ja tutkimus ovat saumaton osa tutkijoiden arkea ja tukevat paitsi tutkimustuotosten vaikuttavuutta myös tutkimuksen laatua. Tämän vision mukaan suomalainen tutkimusyhteisö on avoimen tieteen ja tutkimuksen edelläkävijä, niin kuin se vähän kuulostaakin että se on jo sitä. Miten muuten tämä visio on tähän mennessä toteutunut ja minkälaista panostusta se on edellyttänyt?
Puhuja 2 [00:10:54]: Se on toteutettu niin, että meidän linjaustyöstä saadaan se tarkentava. Julistus antoi strategiset päämäärät ja sen jälkeen tarvittiin aikamoinen määrä tarkentavaa linjaustyötä. Se linjaustyö alkaa nyt olla loppusuoralla. Tällä hetkellä esimerkiksi meillä on kommentointikierrokselle tulossa toimintakulttuurin avoimuuden linjausluonnos ja meillä alkaa ensi vuonna sitten tämän julistuksen tukena olevien linjausten tavoitteiden seuranta, joka on myös eurooppalaisittain aika uniikki. Se miten sitä Suomessa seurataan, niin muualla vielä pohditaan, että pitäisikö meillä olla jotain linjauksia. Sitten ne kuulosteli eilenkin, kun olin yhdessä kokouksessa, että ai teillä sitten jo seurataan että saavutetaanko niitä. Minä totesin, että olemme saavuttaneet ainakin sen, että olemme eurooppalainen edelläkävijä. Sen minä voin sanoa jo nyt. Edessä on vielä paljon työtä, koska avoin tiede ei ole asia jota voidaan saavuttaa, vaan se on liikkuva kenttä ja meillä koko ajan muuttuu se mikä on mahdollista ja meidän tavoitteet eli se prosessi jatkuu. Mutta tällä hetkellä me ollaan minun mielestäni erittäin hyvin siinä missä me kuviteltiin, että me tässä vaiheessa ollaan tätä yhteistä avoimen tieteen edistämisen projektia.
Puhuja 1 [00:12:13]: Kuulostaa siltä, että tuo on jotenkin niin hyvää ja kaikki on sujunut kauhean mallikkaasti ja näin. Onko siinä jotain erityisiä haasteita ollut tässä matkan varrella?
Puhuja 2 [00:12:26]: On, ja haasteita ei ole suinkaan kaikkia selätetty. Yksi haaste on ehdottomasti resurssit. Minä muistan vielä silloin kun minä olen tullut avoimen tieteen äärelle, niin ajatus oli vähän se että avoin tiedehän on sitä, että me vaan avataan nämä ikkunat ja ovet, ja sitten se tieto on avointa. Ja viimeistään nyt ihan kaikki ovat tietoisia siitä, että tämä vaatii aivan valtavasti investointeja sekä infrastruktuuriin että osaamiseen ja sitten vielä juridiikkaan, joka on se meidän yhteinen linkki erityisesti tässä. Se työmäärä, että me pystytään toteuttamaan on iso sen jälkeenkin kun linjauksen se käytännön toteutus, ja se vaatii aikamoisia resursseja. Se vaatii resursseja sekä ihan rahallista resursointia, se vaatii valtavan määrän työvoimaa, mahdollisesti ihan uudenlaisia toimenkuvia. Nythän yliopistoissa on data-agentteja esimerkiksi, joka on toimenkuva jota ei ole kauhean pitkään ollut. Resursseistahan ei ole koskaan sellaista ongelmaa, että sitä olisi liikaa, ainakaan nyt rahasta tutkimuspiireissä ja silloin pohditaan, että jos me teemme tätä niin mitä me jätämme tekemättä. Kyllä siellä vaihtoehtoiskustannukset on aika kriittisiä. Mutta sitten ehkä vielä keskeisempi resurssikysymys on aika ja erityisesti tutkijan aika, koska se että me tarvitaan se infrastruktuuri että tutkittu tieto voi olla avointa, niin se vaatii tutkijalta valtavan määrän sekä osaamista että myös työtä, että esimerkiksi tutkimusaineisto saadaan sellaiseen kuntoon, että se voidaan jakaa. Se vaatii paljon suunnittelua ja paljon tekemistä. Tutkijan aika on hyvin rajallinen resurssi ja siellä päästään hyvin pienellä askeleella siihen, että meidän täytyy avoimen tieteen edistämiseksi pohtia hyvin vakavasti sitä miten me arvioidaan tutkijan työtä eli mistä tutkija meritoituu. Ja koska varsinkin kun me tiedetään, että 70 prosenttia tutkijoista tekee työtä määräaikaisella työsopimuksella, niin on ymmärrettävää ja viisasta tutkijan keskittyä siihen mikä takaa, että he voivat jatkaa sitä tutkimustyötään. Jos meritoituminen jää vanhanaikaiseen, me meritoidaan vain tietynlaisista tutkimusjulkaisuista, niin silloin minun mielestäni on aika kohtuutonta sanoa tutkijalle, että sinun pitää tehdä tämä kaikki muukin, mutta sinä et siitä meritoidu. Eli sen meritoitumiskulttuurin muuttuminen on ehkä meidän suurimpia haasteita ja sitä ei voi tehdä yksikään organisaatio eikä yksikään maa, vaan se on meidän globaali haaste. Minä tiedän, että se on Euroopan komission nyt hyvin vakavasti ottama haaste ja minä luulen, että ensi vuoden aikana me nähdään aikamoinen määrä eurooppalaisia aloitteita siihen, että tämä nyt oikeasti otetaan yhteiseen käsittelyyn ja sitä muutetaan.
Puhuja 1 [00:15:43]: Toivotaan näin. Täytyy sanoa, että itse teen tutkimustyötä töiden ohella, niin ajatus siitä että pitäisi vielä enemmän suunnitella ja vielä enemmän käyttää omia resursseja ja rahkeita siihen tavallaan sen tutkimustyön avoimuuden edistämiseen, niin kyllä se kieltämättä tuntuu sellaiselta, että mihinkähän se kaikki aika oikeasti sitten riittää. Mutta tosiaan tätä tietoa hyödynnetään tutkimuksissa ja puolestaan sitten tutkimustietoa hyödynnetään tai ainakin sitä tulisi hyödyntää yhteiskunnassa päätöksenteossa ja palveluiden suunnittelussa ja näin poispäin. Miten sinä näet, että miten hyvin tutkittua tietoa hyödynnetään esimerkiksi tässä päätöksenteossa ja mitkä vaikutukset sillä on päätöksentekoon?
Puhuja 2 [00:16:36]: Nythän on helppo hetki vastata tähän kysymykseen, koska korona on meillä kaikilla hyvin selkeästi mielessä. Koronasta on puhuttu, että se on parasta mitä avoimelle tieteelle on voinut tapahtua sekä siinä että miten me ollaan hyödynnetty esimerkiksi aineistojen avaamisen, datan avaamisen mahdollisuuksia, erilaisten julkaisutapojen mahdollisuuksia, että tutkimusyhteisö on hyödyntänyt. Mutta kenellekään ei ole jäänyt ehkä epäselväksi kuinka paljon ja suoraan sitä on hyödynnetty päätöksenteossa, että se on tällainen oikein tämän luokan mallioppilas, mutta minä luulen että muualla, muilla aloilla se polku on niin paljon monimutkaisempi. Tutkittu tieto on usein sellaisessa muodossa, että se ei sellaisenaan ole hyödynnettävissä päätöksenteossa, eli meiltä puuttuu monessa kohdassa se palikka siitä välistä ja tutkittu tieto on todella sellaista, josta on apua päätöksentekoon. Mutta miten se saadaan sinne, niin se on vielä asia, jota aktiivisesti kyllä etsitään. Mutta tiedän, että esimerkiksi opetuksen ja terveydenhuollon alalla siihen on löydetty jo ratkaisuja ja tutkimustieto vaikuttaa. Mutta tässä on ehkä nyt enemmänkin sitten sellainen haaste, että yksittäinen tutkimusartikkeli harvoin on se millä odotetaankaan olevan vaikusta, vaan sillä kumulatiivisella, kehittyvällä tutkimustiedolla ja sen kuratoiminen sellaiseen muotoon, että sitä voidaan käyttää osana tutkimusta, niin avoin tiede on osa sitä, mutta se on vain osa sitä. Siihen on monella muullakin tekijällä osuutensa asiaan ja Suomessa me ollaan siitä onnekkaassa asemassa, että päätöksentekijät keskimäärin haluavat käyttää tutkittua tietoa päätöksenteon pohjana, joka ei suinkaan ole asia jota voidaan olettaa. Mutta meillä on siinä erinomaiset päättäjät.
Puhuja 1 [00:18:41]: Jos mennään vielä tähän hankkeeseen eli tiedon hyödyntämisen ja avaamisen -hanke, jossa itse työskentelen. Tuttavallisemmin tiha-hanke, niin tosiaan tämän hankkeen toimenpiteillä ja tuotoksilla esimerkiksi tiedon hyödyntämisen ja avaamisen strategisilla tavoitteilla, tiedon laatukriteereillä, tiedon jakamisen toimintamallilla ja julkisen hallinnon api-periaatteilla, niin pyritään konkretisoimaan, syventämään ja toimeenpanemaan tietopolitiikkaan ja tiedon hyödyntämiseen liittyviä toimenpiteitä. Tämän hankkeen keskiössä on entistä laajempi tiedon avaaminen, yhteentoimivuus ja nimenomaan tämä laatupuoli. Näillä toimenpiteillä on tarkoitus edistää sitä tiedon entistä parempaa hyödyntämistä. Hankkeessa on nyt syksyn aikana käynnistetty myös yhteistyö avoimen tieteen ja tutkimuksen kanssa ja tätä varten perustetaan pian myös työryhmä, joka varmasti tuo lisäarvoa hankkeen tekemiseen ja tuotoksille. Haluaisitko tästä näkökulmasta esittää jotain toiveita hankkeen tai ylipäätään tietopolitiikan suuntaan?
Puhuja 2 [00:20:05]: Iso kysymys. Ehkä sellainen asia, minä koen että ne meidän tietovarannot joiden avaamisesta tämä tiha-hanke erityisesti kantaa huolta, niin on äärimmäisen arvokas voimavara. Minulle tulee mieleen kaksi asiaa. Yksi on se selkeys niiden käytöstä, että miten ja missä niitä saa käyttää. Tutkijat, se anekdoottinen evidenssi on se, että on huolta mitä minä tällä saan tehdä ja se on ymmärrystä, se on sekä siis ymmärrystä meidän päässä, mutta se että lisensoinnit ja asiat olisivat mahdollisimman selkeitä. Se on sellainen tavoite ja minä tiedän, että me kaikki etsimme siihen ratkaisua. Lisensointi ja nämä juridiset kysymyksethän ovat äärimmäisen haastavia ja monimutkaisia, ja se on se mikä tutkijoita keskimäärin huolettaa. Mutta sitten on se tietoisuus, että mitä kaikkea tietoa on saatavilla, joka olisi tutkimuksen käytettävissä. Mehän usein on puhuttu, kun me tästä meritoitumisesta puhuttiin, että jos sinä meritoidut siitä että sinä avaat tietoa, niin kuka sitä sitten käyttää, jos kaikki vain kiihkeästi haluavat tuottaa uutta mitä he avaavat. Millä tavalla me saadaan aikaiseksi sellainen tutkimusilmapiiri, jossa me hanakasti etsitään olemassa olevaa tietoa ja halutaan sitä yhdistää. Jotenkin sen tiedon leviäminen, että tällaiset valtavat tietovarannot meillä on, niin se olisi ihanaa, jos me löydettäisiin siihen joku ratkaisu.
Puhuja 1 [00:21:43]: Sinä tuossa aikaisemmin mainitsit sen tiedon laadun, että varmaan silläkin on paljon merkitystä jos ajatellaan vaikka, että tutkijat hyödyntävät jotain rekisteritietoa, niin varmaan se että se tieto on laadukasta, niin se on?
Puhuja 2 [00:21:57]: Jonkinlaiset sellaiset, minä luulen että jos se on julkisen tahon tuottamaa, niin siihen on tietynlainen luottamus jo lähtökohtaisesti, joka auttaa. Mutta minusta on kiinnostavaa nähdä millä tavalla me ruvetaan määrittelemään tällaisten tietovarantojen laatua, että tuleeko meille joku tietovarantojen vertaisarviointimalli, joku joka mahdollistaa sen, että yksittäisen tutkijan ei tarvitse jokaisen tietovarannon äärellä itse arvioida sen laatua. Ne arvioivat sen käytettävyyden siinä omassa tutkimuksessaan toki, mutta sen laadun, sekä teknisen laadun että sitten sisällöllisen laadun, niin se on ehdottomasti kysymys, jonka ratkaiseminen että tuleeko meille jonkinlainen badge-tyyppinen, että meillä on jotain tarroja että joku on tämän katsonut ja antanut tälle puumerkkinsä, että hyvä. Se että mikä se on ja se on yksi kynnyskysymys muiden tuottaman tutkimustiedon uudelleenkäytössä, että mikä on se varmuus että se on kerätty tavalla joka antaa minulle syytä siihen luottaa ja sen päälle rakentaa oman tutkimukseni. Nämä ovat keskeisiä avoimen tieteen ja tiedon uudelleenkäytön kysymyksiä, joita me ei olla vielä ratkaistu.
Puhuja 1 [00:23:17]: Ennen kuin lopetetaan, niin haluaisin kysyä vielä siitä, että missä näet että avoimen tieteen ja tutkimuksen saralla mennään viiden vuoden päästä parhaimmassa tapauksessa? Onko avoimen tieteen ja tutkimuksen visio ja missiot saavutettu vuoteen 2025 mennessä?
Puhuja 2 [00:23:40]: Minä toivon, että niistä suurin osa on saavutettu ja jopa uskon, että näin on. Meillä on toki äärimmäisen kunnianhimoisia tavoitteita, joten minä en pitäisi myös minkäänlaisena epäonnistumisena jos kaikkia ei olla vielä ihan siihen mennessä saavutettu. Tärkeintä mikä tässä nyt on menossa on se, että meillä säilyy se yhdessä tekemisen tapa liittyen avoimeen tieteeseen. Jos me se säilytetään, niin me ollaan säilytetty ja saavutettu todella tärkeä elementti. Minun mielestäni Suomessa se liike avoimen tieteen edistämiseksi on nyt niin vahvaa, että ei ole mitään syytä olettaa, että me jäädään kauaksi niistä tavoitteista. Minä olen hyvin optimistinen.
Puhuja 1 [00:24:28]: Ja vaikka on kunnianhimoiset tavoitteet, niin ne on kyllä varmasti ihan saavutettavissa.
Puhuja 2 [00:24:32]: Kyllä ne on saavutettavissa ja me on rakennettu niin, että me voidaan sitten seurata sitä miten me niitä saavutetaan niin että aika näyttää. Mutta tällä hetkellä tutkimusyhteisön motivaatio ja halukkuus niitä toteuttaa, ei se ainakaan siitä jää kiinni jos jossain kohtaa ei vielä ihan viiden vuoden päästä olla niitä saavutettu.
Puhuja 1 [00:24:53]: Kuulostaa oikein hyvältä. Kiitos paljon Tieteellisten seurain avoimen tieteen pääsihteeri Henriikka Mustajoki. Oli todella kiinnostavaa kuulla näkemyksiäsi avoimesta tieteestä, tutkimuksesta ja tiedon hyödyntämisestä. Tämä keskustelu tulee auttamaan meitä tietopolitiikan syventämisessä avoimen tieteen näkökulmasta, kiitos.
Puhuja 2 [00:25:14]: Kiitos kutsusta.
Puhuja 1 [00:25:16]: Tämä oli Tiedon äärellä, tietopolitiikasta tekoihin -podcast. Julkaisemme seuraavan podcast-jakson marraskuun aikana. Kiitos kaikille kuulijoille.
[musiikkia]
[äänite päättyy]