Tiedon ja teknologian hyödyntäminen uudella tavalla on nostanut uusia yrityksiä voittajiksi, lännessä ja idässä. Olisiko tämä mahdollista myös Euroopalle, Suomelle ja Helsingille? Aiheesta keskustelevat osastopäällikkö Ilona Lundström Työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä digitalisaatiojohtaja Mikko Rusama Helsingin kaupungilta johtavan asiantuntijan Olli-Pekka Rissasen toimiessa johdattelijana. Vaikka puhe on kilpailukyvystä, ei hyvinvointia ja etiikkaa unohdeta.
Merkkien selitykset:
[?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
[??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
[tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
[äänite alkaa]
Puhuja 1 [00:00:01]: [?? 00:28:12] Teollisuus, liikenne, terveydenhuolto, rakentaminen. Joillain sektoreilla on digitalisaation kehitys hitaampaa, toisilla nopeampaa mutta kaikki ovat mukana. Tulevat historiankirjoittajat osaavat varmaan laittaa suuret tapahtumat aikajanalle. Me elämme ajassa ja teemme töitä muutoksen keskellä. Dataan perustuvat teknologiat muuttavat maailmaa. Muutoksen hallintaan meillä on kaksi uutta työkalua: tietopolitiikka ja teknologiapolitiikka. Teknologiapolitiikka on luotu Risto Siilasmaan johtamassa teknologian neuvottelukunnassa. Tänään vieraana on neuvottelukunnan kaksi jäsentä, jotka myös päivittäisessä työssään elävät ja rakentavat tätä muutosta. Ilona Lundström on työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiot ja yritysrahoitus -osaston osastopäällikkö. Uusi viisivuotiskausi alkoi juuri tänä kesänä. Ilona on hallintotieteiden tohtori ja ennen TEM:iä hän on ollut TEKES:issä ja Kuntaliitossa. Hänen osastonsa vastaa elinkeino- ja innovaatiopolitiikan, yrityspolitiikan ja julkisen yritysrahoituksen kehittämisestä. Osasto edistää toimillaan yritysten ja toimialojen kasvua, kansainvälistymistä ja uudistumista. Tervetuloa.
Puhuja 2 [00:01:13]: Kiitos.
Puhuja 1 [00:01:14]: Toinen vieraamme on Helsingin kaupungin digitalisaatiojohtaja Mikko Rusama. Koulutukseltaan hän on MBA Henley Business Schoolista ja hän siirtyi tehtäväänsä Yleisradiosta. Mikolla on 20 vuoden monipuolinen kokemus digitaaisten palveluiden kehittämisestä ja johtamisesta. Hän on työskennellyt yleisradion lisäksi muun muassa Sanomalla ja Sulakkeella. Tervetuloa.
Puhuja 3 [00:01:40]: Kiitos kiitos. Olen myös ihan puhdas insinööri MBA:n lisäksi.
Puhuja 1 [00:01:44]: Se on hyvä. [naurahtaa] Tämä on Tiedon äärellä, tietopolitiikasta tekoihin -podcast, jossa pureudumme tietopoliittisiin toimenpiteisiin ja tietopolitiikan kysymyksiin laajemminkin. Olen Olli-Pekka Rissanen ja toimin valtiovarainministeriössä johtavana asiantuntijana. Viime vuosina on sen toisen uuden politiikkalohkon, tietopolitiikan, luominen Suomeen olluit päätehtäväni. Tämä on podcast-sarjan erityisjakso, kahden politiikkalohkon kohtaaminen. Tässä sarjassa pohdimme muun muassa sitä mitä tietopolitiikka oikein on ja miksi julkisen sektorin tiedon avoimuus, laatu ja yhteentoimivuus ovat tärkeää. Pohdimme näitä aiheita eri näkökulmista. Tuleviinkin jaksoihin tulemme kutsumaan mielenkiintoisia vieraita. Toivottavasti viihdytte kanssamme.
Puhuja 1 [00:02:45]: Tänään ei ole lämmittelykysymyksiä vaan heti mennään asiaan, syvään päätyyn kuten sanotaan. Maailman johtavien yritysten lista on mennyt koko lailla uusiksi viimeisen 20 vuoden aikana. Listan kärjessä ovat nyt yritykset, joiden liiketoiminnan ytimessä on datan hyödyntäminen teknologian avulla. Perinteisessä teollisuudessa on sama linja. Datan hallinta on kilpailuvaltti. Pentagon on asettanut strategiseksi tavoitteeksi datan hallinnan. Tähän on todella herätty. Mikko, onko tämä myös kaupunkien kilpailutekijä?
Puhuja 3 [00:03:22]: Kyllä data on ehdottomasti keskeinen mahdollistaja sille, että kaupungit voivat tarjota parempia palveluita kustannustehokkaammin kaupunkilaisille ja yrityksille ja toisaalta myös dataa jakamalla me voimme ehkä auttaa yrityksiä synnyttämään uuden tyyppistä liiketoimintaa. Meillähän on hyvin kunnianhimoinen datastrategia, jonka tavoitteena on, että Helsingin tuottama data on maailman käytettävintä ja käytetyintä kaupunkidataa vuoteen 2025 mennessä ja jos ajatellaan, että mitä se data mahdollistaa, niin ensinnäkin yksi keskeinen teema digitalisaatio-ohjelmassamme on palvelutarvetta ennakoiva kaupunki ihmisten ehdoilla. Kysymys on, että voimmeko paremmin datan avulla ennakoida erilaisia palvelutarpeita ja tarjota proaktiivisemmin apua ja palvelua kun sitä tarvitaan. Esimerkiksi sote-puolella kysymys ennaltaehkäisystä on aika keskeinen. Uskon, että jos voimme havaita riskit ennakolta niin niiden hoitaminen ajoissa on todennäköisesti halvempaa kuin odottaa, että ongelmat eskaloituvat. Myös ihmistenhyvinvointi kohenee tätä kautta. Toinen dataan liittyvä näkökulma on, että hyvä data mahdollistaa tiedolla johtamisen tai johtamisen ajantasaisen tiedon pohjalta. Voidaan tehdä erilaisia ennustemalleja ja skenaarioita ja sitä kautta parempia päätöksiä sen suhteen, että minne resursseja kannattaa kohdentaa. Kolmas datastrategian tavoite on, että miten me voimme tosiaan optimoida resurssien käyttöä, että tunnistetaan ne kohdat, joissa eniten tarvitaan apua ja sinne laitetaan resurssit. Kyllä data auttaa tässä. Tosiaan kolmas on tämä ekosysteemin näkökulma, että voimmeko dataa jakamalla vilkastuttaa elinkeinoelämää. Kaupungit ovat valtavia aarrearkkuja datan suhteen ja jos me löydämme keinot jakaa dataa, niin se voi olla erittäin arvokasta myös yrityksille ja tutkimuslaitoksille.
Puhuja 1 [00:06:07]: Tuo kuulostaa tosi hyvältä mutta vuosi -25 on aika pian.
Puhuja 3 [00:06:10]: Pitää olla kunnianhimoiset tavoitteet. Sitä kautta iso laiva pikkuhiljaa kääntyy.
Puhuja 1 [00:06:19]: Loistavaa. Ilona, entä miten tämä asetelman näkyy maiden välisessä kilpailukyvyssä?
Puhuja 2 [00:06:25]: Se mitä kerroit tuosta yrityslistasta, niin sehän nimenomaisesti kertoo siitä miltä se näyttää myös jopa geopoliittisena kilpailuna. Maailman arvokkaimmista yrityksistä tällä hetkellä hyvin harva tulee Euroopasta. Iso osa tulee USA:sta, koko ajan kasvava osa tulee Kiinan suunnasta ja eurooppalaiset yritykset ovat joutuneet käytännössä sellaiseen asemaan, että se arvo ei kerry jostakin syystä tänne liiketoimintaan joka on lähtöisin Euroopasta. Tietysti meillä on mielenkiintoisia start upeja. Meillä on yksisarvisia ja niitä on myös Suomesta, mutta jos me edelleen katsomme määrällisesti mistä kaikkein eniten yksisarvisia syntyy tai missä ne syntyvät tällä hetkellä, missä ne kasvavat, niin kyllä nekin kasvavat erityisesti USA:ssa ja Kiinassa. Saisi kyllä olla huolissaan, että mikä on eurooppalainen kyky hyödyntää dataa, mikä meitä pidättää, koska samaan aikaan jos katsomme miten paljon julkaisemme tiedettä ja miten paljon meillä on osaamispohjaa, niin mehän olemme suuri powerhouse maailmassa ja syötämme koko ajan sitä tieteellistä pohjaa näille muille hyödynnettäväksi. Kyllä me voisimme ottaa tämän aikamoiseen tarkasteluun Euroopassa, että miten me tässä kisassa pärjäämme.
Puhuja 1 [00:07:47]: Eli näet, että tässä on juuri tämä kyseinen ilmiö, tiedonhallinta teknologian avulla, niin se on se tulevan ja nyt jo olemassa olevan kilpailukyvyn ytimessä.
Puhuja 2 [00:08:04]: Se on sitä mitä suurimmassa määrin ja sen takia tämä on minusta visainen kysymys, että mikä meitä pidättelee. Osaamista meillä on eikä ideoitakaan puutu mutta samaan aikaan sen menestyksen rakentaminen ja skaalaaminen Euroopasta käsin näyttää olevan vaikeampaa kuin muualta. Siinä on tietysti pääoman saatavuuskysymyksiä jos mietitään yrityksen kasvupolkua mutta on siellä jotakin paljon muutakin sellaista pidäkettä mikä estää sen, että Euroopasta kasvutarinat syntyvät pienemmällä todennäköisyydellä. Tietysti sääntely-ympäristö on sellainen, että samalla kun haluamme luoda täysin ymmärrettävästi ja hyvistä lähtökohdista eettisiä periaatteita ja sääntelyä, niin kysymys on tietysti siitä, että hidastaako se. Toisaalta se on mielestäni ainoa tapa jos mietitään sitä, että hyödynnetään meidän kaikkien tietoa, niin tottakai eettisten pelisääntöjen pitää olla kunnossa.
Puhuja 1 [00:09:06]: Sanoit Eurooppa mutta voisiko Suomi tai Helsinki, voisimmeko me olla voittajia? Olisimme kilpailukykysempiä esimerkkejä muille. Onko tämä sellainen visio, jota meidän kannattaisi lähteä tavoittelemaan näillä kahdella politiikkalohkolla?
Puhuja 2 [00:09:21]: Kyllä. Suomi on pieni, teknologiamyönteinen, uuteen myönteisesti suhtautuva kansakunta, niin mehän voimme olla myös Euroopan kokeilulaboratorio. Virohan on sitä hyvin vahvasti tällä hetkellä monellakin osa-alueella, erityisesti digitalisaation puolella, niin minkä takia Suomi ei voisi olla samalla tavalla. Ehkä meillä sitä asemaa onkin. Meillä on esimerkiksi lainsäädäntö terveystiedon toisiokäyttöön, joka mahdollistaa paljon ja on ollut mielenkiintoinen globaalistikin, että tänne on haluttu tulla hyödyntämään tietovarantoja koska pelisäännöt ovat kunnossa. Samaan aikaan on hirveän vaikea irtikytkeä Suomen kohtaloa Euroopan kohtalosta. Euroopan mittakaavassa me tarvitsemme myös Euroopan ketteryyttä, nälkäisyyttä ja kunnianhimoa tällä aihealueella.
Puhuja 1 [00:10:17]: Meidän omat kotimarkkinamme ovat aivan liian pienet tuommoiseen.
Puhuja 2 [00:10:20]: Joka tapauksessa, aivan ehdottomasti.
Puhuja 1 [00:10:23]: Miten Mikko Helsingin kaupungin, vähän tässä tavoitteessa oli jo kilpailuhenkeä, niin voiko Helsingin kaupunki olla voittaja tulevaisuudessa?
Puhuja 3 [00:10:34]: Jos Helsingin kaupunki voittaa niin kyllä se on koko Suomen etu. Ehkä tätä voi lähestyä sitä kautta, että joka tapauksessa meillä on 500 lakisääteistä tehtävää jotka kuntien pitää tuottaa ja sen päälle Helsinki on ottanut 200-300 vapaaehtoista tehtävää. Jos katsoo pelkästään tästä näkövinkkelistä, niin pelkästään oman palvelutuotannon tehostaminen ja aiemmin mainitsemieni tavoitteiden toteuttaminen näkyvät merkittävästi parempina palveluina ja tuovat paljon tehokkuushyötyjä. Kuten Ilona totesi, on kieltämättä iso haaste, että kaikki superalustat tulevat USA:sta ja Kiinasta. Kysymys kuuluu, että miten Eurooppa voi erottautua tässä kilpailussa jos erityisesti puhutaan datan käytöstä. Tässä näen, että yksi Eurooppaa differoiva tekijä ja mitä Helsingin kaupungissa ja myös laajemmalti Suomessa on edistetty on ihmislähtöinen datan käyttö. Puhutaan oma data -periaatteista eli miten voimme antaa enemmän valtaa ihmisille päättää omasta datankäytöstään. Voidaan ajatella, että ihmisten henkilökohtaisen datan käytössä isot somejätit ovat tuhonneet ihmisten luottamuksen siihen miten dataa käytetään ja nyt esimerkiksi Helsingin kaupungilla pyritään siihen, että käytännössä luomme tavat joilla tuomme läpinäkyvyyttä ja mekanismeja, joilla ihminen voi esimerkiksi luvittaa ja ottaa luvan pois oman datansa käyttämiselle. Näemme, että toimimme hyvin kiinteässä yhteistyössä open agile smart cities -tyyppisten organisaatioiden ja myös komission väen kanssa käydään keskustelua siitä, että voisiko tämä tapa jota täällä yritämme edistää toimia laajemminkin Euroopassa. Näen, että olemme mielenkiintoisella paikalla Helsingissä. VM:kin on rahoittanut tätä Kaupunki oma data -operaattorina -hanketta. Jos onnistumme, parhaimmillaan löytyy tapa jota voidaan hyödyntää laajemmaltikin ja uskon, että se mahdollistaa Euroopan onnistumisen. Kyse on luottamuksesta. Jos ihmiset eivät luota siihen miten me toimimme heidän datansa suhteen, niin eivät he ole valmiita välttämättä dataa antamaan. Sen takia näen tämän entistä tärkeämpänä tilanteessa, jossa luottamusta on niin pahasti horjutettu.
Puhuja 1 [00:13:45]: Koskeeko tämä luottamus myös yrityksiä?
Puhuja 3 [00:13:48]: Tottakai. Onhan nähtävissä miten Apple-tyyppiset toimijatkin pyrkivät kovasti löytämään keinoja joilla vakuutetaan, että he ovat vastuullisia datan käyttäjiä. Jos ihmiset eivät luota yritykseen ja siihen miten ne käyttävät dataamme, niin väitän, että ainakaan osa kuluttajista ei ole halukkaita käyttämään tällaisia palveluita. Samalla olemme mielenkiintoisessa tilanteessa, että monille tällaisille alustapalveluille ei ole vaihtoehtoja, että vaikka et täysin luottaisikaan Appleen tai Androidin ekosysteemiin, niin onko sinulla enää vaihtoehtoja hirveästi. Alustatalouden tuoma haaste, että voittaja kerää kaiken ja kohta kuluttajilla ei ole enää kuin tietyt vaihtoehdot ja vaikka et täysin luottaisikaan, voi olla, ettet enää pysty kaikkia asioita hoitamaan. Isossa kuvassa uskon, että sillä, että yritys käsittelee vastuullisesti datojamme ja hyödyntää teknologioita kuten tekoäly eettisesti kestävällä pohjalla, on pitkällä aikavälillä iso merkitys sille miten hyvin tämän tyyppinen yritys voi menestyä.
Puhuja 1 [00:15:26]: Ilona, minä väitän, että suomalaisiin yrityksiin luotetaan.
Puhuja 2 [00:15:29]: Mehän olemme kuuluisia siitä, että luottamuspääomamme on tosi kova. Se koskee julkisia toimijoita mutta se jossain määrin heijastuu tietysti myös muihin organisaatioihin. Ihan varmasti suomalaiset luottavat suomalaisiin yrityksiin keskimääräistä enemmän. Olen miettinyt luottamusta paljon ja myös vastuuta kuluttajalle. Kun mennään enemmän toivottavasti siihen suuntaan, että annamme itse sekä luvan että voimme ottaa sen pois johonkin meidän datamme käyttöön, niin siinähän tietysti varsinkin kun mennään julkisten palvelujen rajapintaan ja leikitään, että olisin Helsingin kaupungin asukas, kuntalainen, kaupunkilainen ja käyttäisin joitakin palveluita, niin jos ottaisin suostumuksen pois joistain tietojen käytöstä niin tietysti pitäisi olla aika hyvä näkymä siihen, että mitä palveluja saan käytännössä vähemmän jos esimerkiksi kiellän jonkun terveystiedon käytön. Tai kun mahdollistan sen, niin mitä sillä oikeasti aidosti tehdään. Ja se informaation määrä mikä tulee, koska meistä koko ajan kerätään niin valtava määrä dataa, niin sehän rupeaa olemaan aikamoinen reppu meidän jokaisen selässä myös siitä, että mitä meidän täytyy kansalaisina, kuluttajina tietää. Senpä takia eettiset periaatteet ja viime kädessä myös lainsäädäntö, sääntely, antaa sen kehikon sille, että millä tavalla näitä, mitä herkemmän tiedon äärellä ollaan, esimerkiksi terveystiedot, niin sen tarkempaa sen tietysti pitää olla kokonaisuudessaan. Meillähän oli etiikkahaaste vähän aikaa tai itse asiassa se oli globaali sinänsä, että kaikki olivat tervetulleita, mutta Suomesta laitettiin liikkeelle kun meillä oli tekoälyaika-ohjelma ja siellä pohdittiin nimenomaisesti tekoälyn eettistä käyttöä. Kutsuimme yritykset mukaan siihen siitä näkökulmasta, että luodaan eettisiä tiedon, datan ja tekoälyn käytön periaatteita yritysten vapaaehtoispohjalta. Se oli mielenkiintoinen harjoitus siitä, että yritykset lähtivät mieluusti mukaan siihen, koska se on myös luottamuksen voittamisen haaste tällaisessa teknologiamurroksessa, että miten se tehdään niin, että kuluttajat pystyvät näkemään läpinäkyvästi sen, että millaista se toiminta on ja miten teknologiaa hyödynnetään ja mitä siitä seuraa.
Puhuja 3 [00:18:01]: Jos saan kommentoida Ilonan hyvää pointtia tästä luvituksesta, niin on tärkeä ymmärtää, että EU:n tietosuojalainsäädännössä on kuusi perustetta datan käytölle joista luvitus on vain yksi kuudesta, mutta tämä lupa on kuitenkin tämmöisen oma data -periaatteen ytimessä. Voi olla myös sopimus jonka kuluttaja tekee. Mutta jos on lainsäädäntö, niin silloinhan lainsäädännön nojalla ei yksittäinen henkilö voi välttämättä vaikuttaa siihen miten hänen tietojaan käytetään. Nyt esimerkiksi jos annan vähän konkreettisia esimerkkejä miten tätä lupaa pyritään hyödyntämään, niin tällä hetkellä selvitetään, että onko meidän mahdollista pyytää vanhemmilta lupa tulotietojen tarkistamiseen tulorekistereistä jolloin voimme tarjota varhaisopetuspaikka asiakasmaksu alennettuna. Eli tämä säästää kiireisen vanhemman aikaa, että hänen ei tarvitse hakea itse jotain palkkatietoja ja lähettää turvasähköpostilla tai tavallisella postilla vaan se voidaan automaattisesti tarkistaa tulorekisteristä, niin tässä esimerkiksi selvitetään, voiko lupa olla siinä pohjana. Tässähän kun luvasta puhutaan niin on aina tämä kysymys vallan epätasapainosta eli luvan pois ottaminen ei saa johtaa siihen, että palvelut eivät olisi saatavilla eli pitää olla myös mahdollisuus niin halutessaan päästä palvelujen piiriin, mutta se voi tarkoittaa sitä, että ei saa esimerkiksi proaktiivisia palveluehdotuksia. Se on hyvä ymmärtää. Ja esimerkiksi terveydenhuollon puolella hyvin kiinnostava kysymys on se, että voimmeko, meillä on nyt jo työkalu jota olemme Duodecimin kanssa kehittäneet, että voidaan 640 000 soteasiakkaan terveysdataa analysoida, käyttää 300 kriteeriä, tunnistaa korkean riskin potilaat ja kutsua heitä hoitoon. Kysymys oikeastaan on, että onko meillä lupa proaktiivisesti kutsua heitä hoitoon. Tällä hetkellä esimerkiksi ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä henkilö voi sanoa, että jatkossa ei enää saa proaktiivisesti kutsua lääkärin vastaanotolle. Tämäkin on semmoinen kysymys, että toisaalta jos meillä on data, jonka pohjalta nähdään, että henkilö on vaarassa vakavasti sairastua, niin rikommeko me tietosuojalainsäädäntöä vai syyllistymmekö heitteillejättöön. Tässä on mielenkiintoisia eettisiä kysymyksiä ja tästä olemme tietosuojavastaavana tehneet ihan kysymyksen, että millä pelisäännöillä tämmöisessä tilanteessa toimitaan. Kuinka kauan voidaan katsoa, että asiakkuus on olemassa kun on käyty terveysasemalla niin voidaanko katsoa, että tämmöinen proaktiivinen yhteydenotto sitten liittyy olemassaolevaan asiakkuuteen. Mutta tämä on kiehtova alue tämä datan hyödyntäminen ihmislähtöisesti ja siihen nimenomaan liittyvät hyvin vahvasti nämä eettiset kysymykset.
Puhuja 1 [00:21:30]: Teknologia on mutta miten sitä käytetään. Ilona.
Puhuja 2 [00:21:34]: Minusta tämä on tosi mielenkiintoinen esimerkki. Yksi joka minua ottaa pannuun kuluttajana on se, että kun juttelen jostain asiasta kaverini kanssa tarpeeksi kauan, niin seuraavaksi minulla on Instagramissa mainos siitä samasta asiasta. Koen sen tällä hetkellä epämiellyttäväksi, että laite kuuntelee keskustelujani ja siltä pohjalta lähtee tekemään markkinointia. Tässähän on samasta asiasta kyse mutta ollaan vaan vielä herkempien asioitten äärellä. Jos dataa murskataan, sieltä haetaan tietyllä profiililla tietoa ja sitten sen perusteella tarjotaan jotakin niin se on ihan hirvittävän paljon myös tyylikysymys ja siihen vaikuttaa myös se, että kuka se on se organisaatio joka niin voi tehdä. Jos se on julkinen organisaatio jolla on iso luottamuspääoma Suomessa ja jos se tekee sen sillä tavalla, että se nimenomaisesti koetaan osana sitä palvelupolkua johon se kuuluu, niin todennäköisesti kokemus siitä on sellainen, että aika hieno palvelu, että tälläinen otti minuun yhteyttä ja tästä asiasta. Mutta jos se tyylikysymys menee siinä pieleen, että se ei olekaan sellainen, että edes se yhteydenotto herättää luottamusta tai se organisaatio on sellainen, että tulee kokemus siitä, että miksi minun asioitani hoitaa tuon tyyppinen organisaatio vaikka siellä ei olisikaan mitään omituista siellä taustalla, niin heti tulee se sellainen epäluottamuksen tunne, että tämä ei olekaan enää kivaa. Sen takia olemme nyt todella mielenkiintoisen äärellä, koska teknologia mahdollistaa sen jo tällä hetkellä. Ne samat eettiset kysymykset koskevat meitä ihan kaikkia eri puolilla tällä hetkellä. Pikkuhiljaa ne rupeavat tulemaan arkipäiväämme muodossa tai toisessa. Kuitenkin olen teknologiapositivistinen ihminen ja suhtaudun siihen positiivisena mahdollisuutena, että tottakai meidän täytyy ottaa tehot irti teknologiasta siitä näkökulmasta, että jos me saamme parempia esimerkiksi nyt vaikka niitä terveyshyötyjä irti hyödyntämällä tiettyjä teknologioita, niin meillä on lähestulkoon velvollisuus viedä sitä silloin eteenpäin ja hakea ne keinot joilla se on eettistä, fiksua, hyväksyttävää, se parantaa meidän kaikkien hyvinvointia.
Puhuja 3 [00:23:43]: Juuri näin. Uskon, että esimerkiksi ennaltaehkäisevä terveydenhoito on yksi keskeinen keino julkisen sektorin kestävyysvajeen kuromisessa ja samalla tähän terveysdatan käyttöön liittyy kaikista suurimmat eettiset ja lainsäädännölliset kysymykset. Tämä on mielenkiintoinen kysymys.
Puhuja 1 [00:24:07]: Olin varannut meille toiseksi teemaksi hyvinvoinnin ja nyt olemme jo siirtyneet siihen sulavasti. Itselläni kun on historiassa 70-luvun nuoruus ja silloinhan teknologia oli vastakohta hyvinvoinnille. Tehtaat haisivat ja pitivät meteliä, autot olivat kovaäänisiä ja vaarallisia ja kaikkea muuta, mutta nyt tämä keskustelu mitä me tässäkin nyt käymme, on se, että hyvin samantapaisia teknologioita voidaan, ja se vilahtaa tuossa puheessakin tavallaan, että toisaalta kilpailukykyyn ja hyvinvointiin käytetään samanlaisia teknologioita. Oma teoriani on nyt se, että meidän ei tarvitse enää tehdä vastakkainasettelua. Kuten äsken korostitte, meidän pitää olla huolellisia datan käsittelyssä ja teknologian käytössä mutta vastakkainasettelua ei tässä ole. Teknologia on yksi avain hyvinvointiin. Ehkä me olemme kaikki teknologia- ja datauskovaisia tässä joukossa, niin en tiedä syntyykö tästä mitään polemiikkia, ei varmaankaan. Mutta eikö se näin ole kuitenkin?
Puhuja 2 [00:25:21]: Minä ehkä suhtaudun siihen niin, että pahikset tekevät tätä joka tapauksessa ja hyvisten kuuluu olla vielä parempia. Eli kun teknologia lähtökohtaisesti on neutraalia ja kun puhumme teknologian kehityksestä niin monet läpimurtoteknologiat ovat syntyneet hyvin lähellä esimerkiksi puolustusteollisuutta kokonaisuudessaan. Siellä on ollut rahaa millä mällätä ja siellä on haettu jotain toisia teknologioita ja siinä on sivutuotteena syntynyt sellaista teknologiaa joka hyödyttää ihmiskuntaa jossain toisessa käytössä aika paljonkin. Mutta sen takia näen sen, että tätä ei koskaan saa jättää vain pahisten käsiin niin että hyvikset nostavat kädet pystyyn ja sanovat, että emme me pysty tähän, vaan tämä on juuri se, millä sitä eettistä hyödyntämistä täytyy viedä eteenpäin, luoda reiluja pelisääntöjä, olla mukana kilpailussa ja luoda sitä luottamuspääomaa samalla. Olen sitä mieltä, että hyvikset voittavat tämän pelin.
Puhuja 1 [00:26:24]: Näin me toivomme.
Puhuja 3 [00:26:27]: Minäkin uskon, että teknologia on neutraalia juuri niin kuin Ilona sanoi ja jos katsoo miten minä katson teknologisia vallankumouksia, niin voidaan oikeasti nähdä, että ihmisten elinikä on esimerkiksi merkittävästi pidentynyt tässä sadan vuoden aikana ja osittain on kysymys myös siitä, että terveysteknologiat ja monet asiat tässä yhteiskunnassa ovat kehittyneet ja ihmisten hyvinvointi ja elinvuodet ovat sitä kautta kasvaneet. Samalla on ollut myös negatiivisia vaikutuksia, mutta kun katsoo teknologian neuvottelukunnankin raporttia ja työtä niin kyllä väittäisin ja itse uskon vahvasti, että teknologialla on iso merkitys hyvinvoinnin kasvattajana. Jos katsotaan julkisen sektorin toimintaa, niin fakta on, että tulevaisuudessa vähemmällä pitää pystyä tuottamaan enemmän. Väestö ikääntyy ja resursseista on pulaa, jolloin digitalisaation ja teknologian hyödyntäminen on yksi keskeinen tekijä luoda entistä skaalautuvampia ja kustannustehokkaampia palveluita. Tuottavuuden kasvu on keskeinen kysymys koko Suomen menestyksen kannalta ja näen, että esimerkiksi digitalisaatioon panostaminen on yksi tärkeimpiä asioita tässä. Ja avain hyvinvointiin sitä kautta myös.
Puhuja 1 [00:28:24 Asetelma ei ole enää se, että tuottavuus tarkoittaisi kuristavaa teknologian ja datan käyttöä vaan nyt meillä on avaimet siinä, että meidän pitää samaan aikaan katsoa, josta me lähdimmekin tuossa hyvin pitkälti, siitä eettisyydestä, niin se kasvattaa hyvinvointia sitten.
Puhuja 1 [00:28:48]: Kaksi kahdeksanvuotiasta tyttöä oli täällä meillä kylässä ja rupesivat puhumaan iästä, minun iästäni ja omasta iästänsä ja miten pitkään eletään. Sanoin heille, että te nyt ainakin tulette elämään satavuotiaiksi. He katsoivat minua, että mistä sinä sen voit tietää, että miten niin, niin kyllä minä vetosin siinä teknologian kehittymiseen. Kyllä se todennäköisyys kasvaa, että nämä nykyiset sukupolvet juuri teknologian kehittymisestä johtuen tulevat elämään pitkään.
Puhuja 2 [00:29:25]: Tuo tuottavuuskehitys mitä Mikko tosi hyvin tuossa sanoitti kokonaisuudessaan, niin minä näen sen myös valtavana mahdollisuutena. Keskustelussa joskus ihan vähän häiritsee se, että varsinkin kun mennään sinne mistä äsken puhuttiin, hyvinvointipuolelle ja vaikka hoivaan, niin se usein koetaan niin, että hoitavien käsien sijaan tulee robotti. Ja siitähän siinä ei ole kyse vaan tuottavuuskehityksestä on juuri kyse siitä, että se robotti tai tekoäly tai mikä se ikinä onkaan se teknologinen ratkaisu, se hoitaa niitä tehtäviä, jotka voidaan ottaa niiltä hoitavilta käsiltä pois niin, että hoitavat kädet säästyvät sinne missä niitä tarvitaan kaikkein eniten. Tämä on mielestäni se mindset mikä meiltä vielä puuttuu teknologian hyödyntämisestä monesta kohdasta. AJattelemme, että se korvaa ihan kokonaan jotain, kun sen nimenomaisesti pitäisi helpottaa ja säästää resurssia niin, että se voidaan kohdentaa sinne missä sillä on kaikkein isoin lisäarvo. Sen takia teknologiakeskustelussa kyse ei ole joko tai vaan sekä että. Kysymys sen jälkeen onkin se, että kun on sekä että, niin miten se muutos fiksusti organisoidaan niin, että esimerkiksi ne lämpöiset kädet ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa koska niitä tarvitaan Suomen tyyppisessä ikääntyvässä maassa koko ajan enemmän ja enemmän. Ja mitkä ovat ne tehtävät, jotka niiltä käsiltä voidaan ottaa pois, ne tehtävät, jotka eivät tuota lisäarvoa oikeasti sille asiakkaalle, joka niitä lämpöisiä käsiä tarvitsee.
Puhuja 3 [00:30:57]: Juuri näin kuin Ilona sanoi, minäkin uskon, että on paljon työtehtäviä, joita robotti ei koskaan tule korvaamaan tai ainakaan ei tulisi korvata ja jos ajattelee ihan kaupungin näkökulmasta niin täälläkin hetkellä sote- ja tällä kasvatuksen ja opetuksen toimialalla on huutava pula tietyistä osaajista. Hoitohenkilökunnasta, opettajista, lastentarhanopettajista on tosi iso pula ja kysymys on, että onko jo nyt nopeasti löydettävissä keino, jolla automatisaation avulla vapautetaan ihmisiä tekemään töitä joissa ihmisiä tarvitaan. Tämä on iso teema. Ehkä toinen asia, vähän tämmöinen filosofinen kysymys on juuri se, että olemmeko ajopuita, että teknologia vaan jyrää ja muuttaa. Tämä on mielenkiintoinen ajatus mitä olen paljon pohtinut, että puhutaan digitransformaatiosta, niin oikeasti on kyse siitä, että teknologia muuttaa meitä ihmisiä ja meidän käyttäytymistämme. Hirveän selvästi se näkyy esimerkiksi omien lasten median käytössä. Kun ajattelee omaa lapsuuttaan niin sielläpä oli kotona yksi tv ja pari radiota, ei ollut tietokonetta eikä kännyköitä ja nyt kun katsoo miten omat lapset, minulla on neljä tytärtä, niin katselevat vain erilaisia ruutuja ja tekevät asiat silloin kun itse lystäävät. Tämä on huikea muutos ja herää se kysymys, että onko tämä ollut kaikki vain hyvästä. Harva haluaa enää luopua kännykästä mutta samalla on tullut ihan uudentyyppisiä haasteita kuten lasten ruutuajan rajoittaminen. Juuri tähän datan käyttöön liittyy se, että jollain tavalla yhtäkkiä olemme Internetin myötä menettäneet yksityisyytemme. Lapsemme jo heti hyvin nuoresta iästä lähtien rupeavat olemaan erilaisissa palveluissa niin että digitaalinen jalanjälkemme on ihan valtava ja räjähdysmäisesti kasvaa koko ajan ja tämä on vanhemman näkökulmasta aika iso kysymys, että miten nuorikin polvi osaa vastuullisesti käyttää erilaisia palveluita, koska ei dataa ja aineistoja enää poiskaan sieltä Internetistä saa kun kerran hölmöilee, että tämä nostaa uudentyyppisiä kysymyksiä.
Puhuja 1 [00:33:43]: Pienenä tehdyt tiktok-videot...
Puhuja 3 [00:33:44]: Niin, voivat olla painajaismaisia.
Puhuja 2 [00:33:46]: Toisaalta tämä on ihan sama, että aina meidän vanhojen ihmisten kuuluu olla pöyristyneitä siitä mitä nuoriso tekee ja se nyt vaan kuuluu ihan kaikkiin vaiheisiin. Ihan samalla tavalla on aikanaan oltu hirvittävän huolissaan, että kun nuoriso lukee kynttilänvalossa niin se pilaa heidän silmänsä. Tämä on vaan tätä ajassa olevaa ja sitten kun niitä tiktok-videoita on ihan kaikilla, niin siinä vaiheessa kun he ovat ensimmäisessä työhaastattelussa niin ei kukaan jaksa katosa niitä satoja kuolleita instatilejä mitä jokaisella työnhakijalla on, koska niitä on kaikilla. Se on vain se seuraava vaihe mihin me menemme ja sitten me sopeudumme siihen toimijoina ja niin se muuttaa meidänkin mediakäyttäytymistämme. En minäkään katso enää televisiota ja uutisia koska minä valitsen itse ne kanavat ja ne ajat ja ne ruudut joilla otan sen tiedon sisään minkä koen tarvitsevani, että muuttaahan se meidänkin käyttäytymistämme. Nuoriso on aina pilalla kun meiltä vanhoilta ihmisiltä kysytään riippumatta siitä millä vuosisadalla tai vuosituhannella tässä ollaan.
Puhuja 3 [00:34:53]: [naurua] Lohdullinen ajatus.
Puhuja 1 [00:34:54]: Juuri näin. Näinhän se on.
Puhuja 2 [00:34:58]: Ja silti heistä kasvaa aina parempia ihmisiä ja he vievät tätä maailmaa eteenpäin sukupolvi toisensa jälkeen. Nyt heillä on vaan vähän enemmän työkaluja. Eikö se ole aika mahtavaa?
Puhuja 1 [00:35:07]: On. He ovat kyllä paljon fiksumpia. Minulla on nyt kolmekymppiset lapset ja ovat he paljon fiksumpia kuin minä olen ollut. No, se ei ole vielä paljon se. Hei, haluaisin kolmanneksi teemaksi vielä mennä tässä, koska nythän meillä on tämä kaupunkien vahvistunut asema. Meillä on tässä kaksi valtion edustajaa ja kaupungin edustaja, niin...
Puhuja 2 [00:35:30]: Ei mitään vastakkainasettelua
Puhuja 1 [00:35:32]: Vähän yritetään edes. Katsotaan. Kolmantena ja viimeisenä olisi tämä kaupunkiaseman vahvistuminen juuri suhteessa valtioon. Esimerkiksi kun pääministeri Johnson julisti covid-rajoitukset päättyneiksi, tämä Freedom Day, niin Lontoon pormestari Sadiq Khan teki päätöksen, että Lontoon liike [?? 00:35:53] täytyy edelleen käyttää maskia. Suomessakin olemme tietysti nähneet paljon näitä vastakkainasetteluja ja kaupunkien irtiottoja juuri tässä covid-hommassa. Mutta juuri politiikassa näkyy mielenkiintoisella tavalla, että Unkarissa ja Turkissa suurimpien kaupunkien pormestarit ovat opposition edustajia, toteuttavat kaupunkien alueella oppositiopolitiikkaa. Kun Orbán oli perustamassa kiinalaista yliopistoa Budapestiin niin siellä muutettiin kadut Dalai Lama ja Tiibet ja tämän teemaisiksi. Yliopiston osoite olisi ollut hyvin Kiinalle vieras aihe. Yksi semmoinen mikä näkyy mediassa on Pariisin pormestari Anne Hidalgo, jolla on hyvin vahva profiili ollut vaikka liikenteen muuttamisessa Pariisin alueella. No siltä pallilta on myös noustu Ranskan presidentiksi. Yleensäkin se, että Suomessa pormestarien nimet näkyvät suurista kaupungeista on myös yksi esimerkki tästä muutoksesta. On puhuttu, että tämä olisi vallan tasapainon muutosta, että suuret kaupungit ottaisivat vähän kuin valtion roolin, kaupunkivaltion paluuta tai tämän tyyppistä. Sitäkin, mutta tarkoittaako tämä myös muutosta siihen miten näitä politiikoita, teknologiaa ja tietopolitiikkaa meidän pitäisi edistää. Esimerkiksi juuri tietopolitiikan osalta mitä Mikko tuossa aikaisemmin puhui, niin kaupungin asema on vahvistunut koko ajan. Ja Ilonankin vastuualueella ainakin esimerkiksi tämä kaupunkien toimet miten ne edistävät innovaatioita ja houkuttelevat osaajia Suomeen, niin miten näette tämän kuvaamani tilanteen? Onko tässä tapahtumassa jotain merkittävää muutosta?
Puhuja 2 [00:38:00]: Täytyy paljastaa kortit nyt tähän keskustelun kärkeen. Minähän olen siis entinen kuntatutkija ja olen ollut Kuntaliitossa töissä, että en tiedä kummalla puolella tässä nyt sitten oikein todellisuudessa on tätä vastakkainasettelun raja-aitaa. Voin sanoa sen verran tästä, että jos katson nykyisestä työroolistani kaupunkien roolia, niin elinvoimapolitiikassa ja elinvoiman synnyttämisessä kaupunkiseutujen rooli on ollut aina keskeinen. Tästä näkökulmasta toki valtiot kisaavat mutta nehän ovat kaupunkiseutuja jotka loppujen lopuksi kisaavat osaajista esimerkiksi globaalissa mittakaavassa ja ne vaan sattuvat sijaitsemaan jossakin joka on tietynlainen toimintaympäristö kuten Piilaakso tai Singapore tai Berliini tai Lontoo Brexitin jälkeen joihin sijoitutaan. Siitä näkökulmasta kaupunkien rooli on aina ollut vahva. Sittenhän meillä on kansallisesti nyt jos vielä halutaan kaivaa näitä meidän erityispiirteitämme, niin meillähän on kunnallinen itsehallinto joka on vaatimattomasti maailman vahvin, että ei meillä nyt ainakaan huonot lähtökohdat ole tässä jos mietitään aseman kasvattamista tai vahvistamista siitä näkökulmasta. Mutta kyllä minä näen tietopolitiikan ja teknologiapolitiikan tällaisen elinvoimapolitiikan rakennuspalikoina ja siitä näkökulmasta itse asiassa toivon, että kaupungin ylipäänsä tekevät Suomessa kunnianhimoista tietopolitiikkaa omilla päätöksillään ja omilla valinnoillaan, mikä vahvistaa asioita sitten esimerkiksi siellä elinvoimapuolella.
Puhuja 3 [00:39:41]: Aika saman suuntaista, että tätä voi lähestyä tätä kysymystä esimerkiksi sitä kautta, että jos tällä hetkellä yli puolet maailman väestöstä asuu jo kaupungeissa ja arvioidaan, tämmöisen luvun olen kuullut, kuin että vuoteen 2050 mennessä 70 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa. Eli sitäkin kautta kaupunkien rooli kasvaa. Jos katsoo Suomessa kaupunkeja niin niin kuin totesin aiemmin, niin kunnilla on yli 500 lakisääteistä tehtävää ja jo sitä kautta meillä on ihan valtavasti kosketuspintaa ihmisten arkeen. Kilpailu entistä enemmän on kaupunkien välistä ja kaupungeilla on ihan keskeinen rooli siinä, että miten kaupungit voivat. Toki tämä vaatii hirveän saumatonta yhteistyötä valtiovallan kanssa, että näin kaupungin edustajan näkökulmasta olisi hirveän tärkeää, että kaupunkeja kuullaan erilaisissa kansallisissa ratkaisuissa, koska moni tämmöinen lainsäädännöllinen asia tai vaikka koronaan liittyvä linjaus, niin jos ei ymmäretä arjen realiteettia, erilaiset linjaukset voivat näyttäytyä aika haastavina. Kiinteä dialogi siinä, että oikeasti ymmärretään esimerkiksi Helsingin erityispiirteet. Olisi todella tärkeää, että voidaan onnistua. En tiedä muistatteko tällaisen tutkimuksen, että jopa Suomessa oliko se vuoteen 2030 mennessä on vain kolme kasvavaa kaupunkialuetta, olivatko ne Helsinki, Turku ja Tampere, että jopa Suomessa tämä tulee hirveästi keskittymään tietyille alueille ja jos nämä alueet eivät menesty niin ei muukaan Suomi tule menestymään. Tämä pitäisi ymmärtää tosi selkeästi. Jos katsoo tätä tietopolitiikka-asiaa, niin olen ymmärtänyt, että komissionkin edustajat oikeasti tarvitsevat kaupunkeja, jotka aidosti voivat auttaa heitä luomaan parempaa regulaatioympäristöä ja hyvänä esimerkkinä on data covernance act, että mikä on kaupunkien rooli esimerkiksi data intermedioina eli mikä on kaupunkien rooli mainontaoperaattorina, että miten tämä regulaatio rakennetaan tavalla, että se on mahdollistava eikä liian rajoittava. Itse näen keskeisenä kompastuskivenä käyhtännön toteutuksen kannalta, että meillä on kauheasti ristiriitaista lainsäädäntöä ja erilislainsäädäntöä. Ei se auta, että on dataa mutta jos sitä ei saa käyttää, niin ei sillä datalla ole paljon arvoa. Kaupungit törmäävät näihin ongelmiin jos ne oikeasti rupeavat kehittämään esimerkiksi tällaisia proaktiivisia palveluita. Samalla jos on realisti, niin eihän Suomessa ole juuri kutoskaupunkien lisäksi, eivät nämä pienemmät kunnat oikeasti pysty edes, ei ole resursseja viedä näitä asioita eteenpäin jolloin edelleen korostuu isojen kaupunkien rooli tässä asioiden tekemisessä. Aika pitkä monologi, mutta tämmöisiä ajatuksia.
Puhuja 1 [00:43:45]: Se on asiaa ja minun ei ehkä pitäisi sanoa tätä valtiovarainministeriön edustajana tai valtion edustajana, että minusta tällä hetkellä meillä on tietopolitiikan alueella epäsuhta valtion ja kuntien välillä tässä miten me tätä tietoa käsittelemme. Eli meiltä tulee koko ajan kunnille paljon velvotteita siitä, että minkälaista tietoa kuntien pitää tuottaa meille mutta me emme vastavuoroisesti samassa suhteessa jaa omaa tietoamme kunnille. Tämä on minun hyvin henkilökohtainen havaintoni eikä tämä varmasti edusta yleisempää kantaa, mutta tässä minä näen tämmöisen ja se ei ainakaan edistä kaupunkien ja kuntien mahdollisuuksia toimia itsenäisestei tässä ja saada asioihin muutoksia [?? 00:44:40] Eli kaupunkien ja kuntien yleensäkin pitäisi päästä paremmin käsiksi myös valtion tietoihin.
Puhuja 3 [00:44:48]: Kyllä.
Puhuja 2 [00:44:50]: Annetaanko niille nyt myös lainsäädäntöoikeus?
Puhuja 1 [00:44:53]: Juuri näin. Lainsäädäntö, sopimusoikeus. Me olemme siitä nyt sisäisesti VM:ssä puhuneet ja me emme ole vielä löytäneet sitä mistä vivusta rupeamme vääntämään. Nyt me teemme pienen selvityksen tästä millä ehdoilla ja jaetaanko tätä [?? 00:45:08]
Puhuja 3 [00:45:10]: Ehkä sellainen näkökulma tähän valtion ja kuntien yhteispeliin, että jos haluamme luoda saumattomia hyviä palveluita ihmisille, niin se edellyttää, että valtio ja kunnatkin pystyvät sopimaan periaatteista joilla dataa hyödynnetään ja jaetaan. Erityisesti kun puhutaan jostain maahanmuutosta ja siihen liittyvistä kaikista prosesseista tai jostain etuuksista, niin siinä kytkeytyy tosi kiinteästi kunnat ja valtion tarjoamat palvelut ja tällä hetkellä se on paikoitellen järkyttävä suo että mistä luukulta haetaan mitäkin asiaa. Tässä on semmoinen yhteinen haaste kyllä, että loppujen lopuksi kansalaista ei kiinnosta pätkääkään kuka sen asian tarjoaa. Kun hänellä on ongelma, hän haluaa ratkaisun ja häntä ei kiinnosta mikä ministeriö tai kunnanvirasto sen nyt tarjoaa kunhan se homma tulee hoidettua. Tämä on meillä helposti liian organisaatiolähtöistä eikä katsota sitä isompaa kuvaa.
Puhuja 2 [00:46:25]: En voisi olla enempää samaa mieltä ja samalla olemme kiertäneet nyt täyden kehän siihen mistä lähdimme, että tämä on samaan aikaan myös globaalia kisaa. Niin kuin totesin, kaupunkiseutujen rooli on valtavan iso ja jos Suomea katsoo tarpeeksi kaukaa niin näkyy Suomi ja pääkaupunkiseutu. Näkyy Helsinki ja siinä lähellä olevat isot kaupungit muut. Kun katsotaan vähän lähempää niin rupeaa näkymään jo Tampere ja Oulu ja sitten pitää vielä tulla lähemmäs että rupeaa näkymään Turku. Tämä on nimenomaisesti innovaatio- ja teknologiapolitiikan näkökulmasta katson sitä nyt, että missä uutta tietoa esimerkiksi Suomessa syntyy kaikkein eniten tuolla puolella. Ja tästä näkökulmasta on ihan yksi makkara että kuinka monta entiteettiä siellä on ja mitkä niitten nimet ovat kunhan se homma toimii. Koska jos se toimii muualla, pääset maahan helposti, saat sieltä oleskeluluvan ja työluvan, pääset helposti töihin ja perheesi tuntee helposti olonsa tervetulleeksi ja pankkitilit saadaan auki ja palvelut pelaamaan, niin silloin se erikoisosaaja ja maailmankansalainen hakeutuu jonnekin muualle eikä suomalaiseen firmaan Suomeen töihin, varsinkin tänä etätyöaikana kun hän voisi olla jossain muuallakin osittain ja hoitaa sitä hommaansa vaikka vanhalta kotiseudultaankin käsin. Tämä on se kisa jossa Suomen pitää pärjätä ja tässä minä toivon, että prosessit pistetään jonoon sillä tavalla, että siellä ei ole valtataistelua valtion ja kuntien välillä siitä, että kumpi on kukkulan kuningas kussakin asiassa vaan nimenomaisesti niin, että Suomi ja tämä toimintaympäristö voittaa. Me voitamme silloin kaikki yhtä aikaa.
Puhuja 1 [00:48:03]: Maahanmuuttajat muuttavat suurimmaksi osaksi kaupunkeihin.
Puhuja 2 [00:48:07]: Sekin.
Puhuja 1 [00:48:08]: Kiitoksia paljon. Pääsimme aika hyvään yhteisymmärrykseen tässä. Mutta kyllä tämä yhteisymmärrys tarkoittaa sitä, että meidän pitää näissä ministeriöissä vähän myös miettiä tätä miten me teemme tätä politiikkaa yhdessä kuntien ja kaupunkien kanssa. Kiitoksia kummallekin teille, toivottavasti olette viihtyneet tässä nauhoitussessiossa. Kuulijoille tiedoksi, tämä tehtiin etänä ihan koronasuosituksia noudattaen. Syksyllä tämä podcast-sarja jatkuu ja tervetuloa sitten jatkossakin kuuntelemaan.
Puhuja 3 [00:48:46]: Kiitos kiitos.
Puhuja 2 [00:48:47]: Kiitos paljon.
Puhuja 1 [00:48:47]: Moi moi.
[äänite päättyy]