Tässä Tiedon äärellä – tietopolitiikasta tekoihin -jaksossa Olli-Pekka Rissanen pohtii EU-komission vuonna 2020 julkaisemaa datastrategiaa, minkä tavoitteena on ohjata Euroopan digitaalista tulevaisuutta. Jaksossa syvennytään datastrategiaan ja siihen liittyviin lakialoitteisiin tarkastellen niitä erilaisista näkökulmista, sekä pohtien niiden vaikutuksia niin kansallisesta- kuin kansainvälisestä näkökulmasta.
Podcast tukee valtiovarainministeriön Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hanketta, jonka tavoitteena on edistää julkisen tiedon entistä laajempaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä. Hanke on osa Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen strategisten toimenpiteiden kokonai-suutta, joka perustuu pääministeri Marinin hallitusohjelman tavoitteisiin.
Lisätietoa Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeesta sekä hankkeen ajankohtaisista
tapahtumista on saatavilla valtiovarainministeriön verkkosivuilta: https://vm.fi/tiedon-hyodyntaminen-ja-avaaminen
Puhuja 1 [00:00:00]: Kuten niin usein valtakunnan politiikassa ihan sama tapahtuu EU politiikassa. Voimakkaan kohun pauhatessa toisaalla samaan aikaan tapahtuu paljon merkittäviä asioita. Yksi tällainen on EU:n datastrategia, ja siihen liittyvät lakialoitteet sekä muut toimet. Tänään toukokuussa 2021 en pysty antamaan lopullisia vastauksia tai tekemään lopullista analyysiä, mutta pyrin tässä avaamaan erilaisia näkökulmia meidän kaikkien pohdittavaksi. Sillä mitä nyt tehdään voi olla pitkälle meneviä vaikutuksia meidän työhön ja arkeen. Tämä on tiedon luonne, teknologiat tulevat ja menevät, mutta tietoon liittyvät muutokset ovat hitaampia ja pitkävaikutteisia. Olen myös huolissani Euroopan kilpailukyvystä. Tämä on tiedon äärellä, tietopolitiikasta tekoihin -podcast, jossa pureudumme tietopoliittisiin toimenpiteisiin ja tietopolitiikan kysymyksiin laajemminkin. Olen Olli-Pekka Rissanen ja toimin valtiovarainministeriössä johtavana asiantuntijana. Viime vuosina on tietopolitiikan luominen Suomeen ollut päätehtäväni. Tämä on podcast sarjan seitsemäs jakso. Podcastissa pohdimme muun muassa sitä mitä tietopolitiikka oikein on, ja miksi julkisen tiedon avoimuus, laatu, yhteentoimivuus on tärkeää. Pohdimme näitä aiheita eri näkökulmista. Tuleviin jaksoihin tulemme taas kutsumaan mielenkiintoisia vieraita. Tällä kertaa istun yksin täällä studiossa, ja yritän avata tätä hankalaa kokonaisuutta. Toivottavasti viihdytte kanssani.
[musiikki]
Puhuja 1 [00:01:43]: Tämä ei ole VM:n tai etenkään Suomen virallista kantaa, vaan yksittäisen virkamiehen tekemiä havaintoja, pohdintoja, missä olemme menossa ja mitä tästä seuraa. Komissio julkaisi osana suurta digipakettia datastrategian tammi-helmikuussa 2020. Se sisälsi paljon Suomelle tuttuja elementtejä, mutta oli siinä myös jotain uutta, kuten esimerkiksi data-avaruudet. Ne sopivatkin hyvin meidän visuaaliseen ilmeeseen, niska kenossa voimme tähyillä tähtitaivaalle. Näitä data-avaruuksia olisi vaikka ympäristöön, terveyteen tai liikkumiseen liittyen. Myös julkisella sektorilla olisi oma data-avaruutensa. Palaan näihin, mutta eikö Suomen julkisen hallinnon ihan oma digiavaruus olisi melko tyhjä, koska olemme osa vähän kaikkea. Olemme osa yhteiskuntaa, olemme osa terveyden data-avaruutta, ympäristön ja liikkumisen. Näin asiat Suomessa ovat, ja näin luulen, että ne ovat myös kaikissa Euroopan jäsenmaissa. Mutta palataan kuitenkin ajassa vähän taaksepäin. Tämä datastrategia ei ollut ensimmäinen toimenpide komission suunnalta, tai EU tasolla. En osaa sanoa oliko tämä aivan ensimmäinen, mutta laajemmin tunnettu ja voimakkaampi vaikutus oli PSI-direktiivillä. Se annettiin 2003 ja uusi versio 2013. Nämä molemmat Suomessa toimeenpantiin hyvin kevyillä muutoksilla. Vaikka avoimeen tietoon me liitetään usein demokratiaan, tai perusarvoihin liittyviä asioita, niin tämän direktiivin antaminen perustui sisämarkkinoihin ja niiden toimivuuteen. Ei ollut kärjessä demokratian vahvistaminen, tai muu kansalaisyhteiskunnan etujen parantaminen. Komissiolla ei ole toimivaltaa puuttua jäsenmaiden hallinnon organisoitumiseen, tähän palaamme vielä. Nyt olemme antaneet hallitukselle [sana? 00:03:55] esityksen avoimen datan direktiivistä. Se on suora seuraaja PSI-direktiiville, mutta siinä oli niin merkittäviä muutoksia, että nyt oli aika tehdä Suomen lainsäädäntöön isompia korjauksia. Tämä esitys on eduskunnan käsittelyssä, mutta siitä puuttuu yksi elementti. Sieltä puuttuu arvokkaat tietoaineistot; high value data sets. Tämä oli uusi elementti tähän direktiiviin, siinä on kyse siitä, että komissio voi antaa asetuksia, asetuksen tyyppisiä ohjeita, tai siis sitovia määräyksiä mitkä tietoaineistot ovat arvokkaita, ja mitkä tulee avata kaikissa jäsenmaissa samalla tavalla. Taas he... selvästi huomaamme sisämarkkinatavoitteen. Siitä on tehty konsulttiselvityksiä ja asia on nyt yli vuoden myöhässä, komissio ei ole saanut niitä julkaistua. Meillä on vain haaleita viestejä siitä, että miksi on näin vaikea. Mutta voimme kuvitella sen myös ihan omalta kohdaltamme. Siellä on esimerkiksi yritystieto yhtenä kohteena mainittu, se ei ole yksikäsitteinen määritelmä, kaukana siitä. Yritystiedoissa on esimerkiksi paljon henkilötietoja, yksityisiä tietoja, joita ei voida julkaista avoimena datana näin kun on ehkä ajateltu. Se, mitä me tiedämme tällä hetkellä on että se ei ole vielä ollut komission internal services käsittelyssä. Internal services on tällainen mystinen hahmo, joka sitten aina viimeistelee yhdessä monien osastojen kanssa tulevat paperit ja tulevat säätelyn. Eli olemme edelleen tilanteessa, jossa emme voi tietää. On hyvä kysyä, miksi on näin vaikeaa. Miksi on näin vaikeaa ajatus, joka on ehkä aika selkeä? Että julkaistaan tiedot samalla tavalla koko Euroopassa. Tämän jälkeen on ilmestynyt kolme aloitetta: Data Governance Act, Digital Service Act ja Data Market Act. Data Governance Act on sääntely, joka kuvastaa ja jolla pyritään määrittelemään miten tietoa jaetaan eri toimijoiden välillä. Erityisen keskiössä siinä on julkinen sektori. Se ei sisällä esimerkiksi niin sanottua business-to-business tietoa. Data Service Act ja Data Market Act ovat tavallaan vähän saman pöydän ääressä, eli niillä pyritään rajoittamaan ja luomaan tasapuoliset markkinat. Taustalla on tietysti suurten toimijoiden, Google, Facebook ja niin edespäin, valta-asema Euroopassa ja koko maailmassa. Mutta tässäkin haluan heti nostaa esille sen, että se määräävä markkina-asema mikä näillä toimijoilla on, on luotu tiedon kautta. Ja hyvä kysymys miten toimii vanhat keinot pilkkoa yhtiöitä. Se on ollut keino aikoinaan öljymarkkinoiden tasaamisessa USA:ssa ja USA:ssahan on nytkin menossa toimenpiteet, että näiden suurten jättien valtaa karsittaisiin. Tieto ei sinänsä ole valtaa, mutta taito käyttää sitä on. Tieto yhdessä edistyneen teknologian, yhdessä taidon käyttää sitä, on luonut näille suurille jäteille sen valta-aseman. Se ei ole syntynyt samalla tavalla kuin aikoinaan syntynyt määrääviä markkina-asemia esimerkiksi vaikka jonkun raaka-aineen ympärille. Tässä suhteessa tietoa ei pidä rinnastaa raaka-aineeseen, ei tässäkään suhteessa. Tämä tekee asiasta vaikeasti hahmotettavan ja vaikeasti tulkittavan. Mutta palataan Data Governance Actiin. Siitä on sanottu, että se olisi vastinpari avoimen datan direktiiville. Eli siellä käsiteltäisiin ne asiat, jotka ei ole mukana siellä avoimen datan direktiivissä. Mutta minusta ei voi näin sanoa, meillä on edelleen kohtuullisia vaikeuksia tulkita sitä, miten tämä sääntely tulee koskemaan esimerkiksi Suomen julkista hallintoa. Todennäköisesti hyvinkin voimakkaasti, mutta se on hivenen vielä vaikeasti tulkittavaa. Siinä on luku kaksi, joka käsittelee julkisen hallinnon tiedon luovutuksia, mutta määritelmä mitä tietoa se koskee on jossain määrin vähän hankala. Kolme erilaista tietojoukkoa mainittu, entä sitten mitkä kuuluvat siihen ja mitkä eivät kuulu. Tämä etenee tällä hetkellä ihan kivasti tuolla teleneuvoston työryhmässä, mutta koko ajan selvästi riittää jäsenmailla, myös Suomella kysymyksiä; keitä tämä koskee, mitä tämä koskee, minkälaisia ratkaisuja tässä on. Välittäjäpalveluita koskeva oma lukunsa siinä on vaikea tulkita. Kuka on välittäjäpalvelu, kuka välittää tietoa, saako siitä ottaa rahaa ja saako siihen lisätä lisäarvopalveluita esimerkiksi parantaakseen palveluiden laatua? On huomattavan hankala nähdä miten kukaan tai mikään muu kuin julkisesti rahoitettu instanssi voisi toimia tällaisena välittäjäpalveluna. Tämä on oma tulkintani. DGA, Data Governance Actiin oli luvattu, että sinne tulee paljon My Dataan liittyviä piirteitä, mutta kyllä tällä hetkellä lähinnä My Data yhteisö etsii sieltä, että olisiko tässä jotain sellaista joka tukisi My Data ajattelua. Välittäjäpalvelut ovat hento viesti siitä, mutta tämä säännös ei ole mielestäni ratkaisu eurooppalaiseen My Data ajatteluun. Siellä piti olla myös ennakkotietona data-avaruuksien sääntely, ei ollut. Vaikka tämä etenee nyt hyvin tuolla työryhmässä, siellä on monesta kohdasta jo päästy sopuun, mutta huhut kertovat, että myös komission sisällä on erilaisia näkemyksiä. Tässä kun data-avaruudet eivät ole olleet tässä Data Governance Act:issa, niin on edelleen vähän ihmettelyä herättävää se, että missä ne data-avaruudet sitten syntyvät. Missä niitä säädellään? On tiedossa, että tämän vuoden loppupuolella on tulossa Data Act ja siihen liittyvää vaikka business-to-business tietoa ja tämän tyyppisiä. Mutta tässä tilanteessa en lähde edes näiden ennakkotietojen perusteella arvioimaan, tai arvaamaan, mitä tietoa tulevassa Data Actissa olisi. Data-avaruudet, kaunis ajatus, mutta yllättävän vaikea varmasti toteuttaa yleislainsäädännöllä. Sektorikohtaisella lainsäädännöllä me pystymme luomaan, on luotu data-avaruuksia. Voimme todeta esimerkiksi, että Inspire ja paikkatieto on jo muodostanut eurooppalaisen data-avaruuden. Mutta sitä ei vain hahmoteta niin ehkä tällä hetkellä vielä. Digital Europe ohjelmassa on komponentteja data-avaruuksien luomiseen. Mutta edelleenkään ei nekään ihan aukene, että mitä se komissio tavoittelee, että miten ne siitä sitten syntyisivät koko Euroopan tasolle. Digital Service Actissa on toki paljon muutakin, mutta erityisesti Digital Market Act on yritys kaitsea suurten valta-asemaa. Kuten jo totesin aikasemmin, se on väistämätöntä ja tarpeellista. Mutta siinä kohtaa kannattaa muistaa, että kyllä nämä isot toimijat ovat tuoneet paljon hyvääkin tähän meidän yhteiskuntaamme. Ne ovat osa maailmaa, jossa olemme saaneet käyttöömme ennen näkemättömän paljon tietoa. Mutta tilanne ei ole tällä hetkellä tasapainoinen, he ovat pystyneet, tai ne ovat pystyneet viemään niin suuren osan markkinoista, että pienillä toimijoilla ei ole enää mahdollisuutta sinne tulla. He pystyvät myös toimillaan kahlitsemaan pieniä, puhumattakaan siitä kyseenalaisesta vallasta mikä heillä on esimerkiksi tukahduttaa joitain ääniä. Kuka saa puhua ja kuka ei saa? Tämän ajattelun taustalla on myös yksi kysymys, eli Euroopan suvereniteetti. Tätä keskustelua on jonkin aikaa jo käyty Euroopassa, ja siitä on monia erilaisia tulkintoja. Jos pyritään mahdollisimman suureen suvereniteettiin sillä on varmasti heijastusvaikutuksia, sellaisia heijastusvaikutuksia, joita ei haluta. Otan esimerkin hyvin läheltä: Venäjä. Venäjällä on pyrkimys suvereniteettiin, heillä on pyrkimystä toisaalta teknologiseen suvereniteettiin, toisaalta voidaan myös tulkita, että on suverenitettiipyrkimys se, että Venäjä voitaisiin irrottaa internetistä. Teknologiasuvereniteetti näkyy esimerkiksi vaikka Aurora -puhelimessa. Se on Venäjän hallinnon oma kännykkäkäyttöjärjestelmä, joka perustuu Selfissiin [sana? 00:14:37] joka perustuu Nokian Megoon. Siinäkin näemme, että ei pystytä luomaan suvereniteettia ilman vankkaa yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa. Tämä on tosiaan myös Aurora, ja meillä on Aurora -hanke, mutta tämä on saanut nimensä Pietarinlahdella olevasta Aurora -panssarilaivasta. Edistääkö tämä Venäjän kilpailukykyä? Tuskin. On vaikea nähdä, että tästä käyttöjärjestelmästä tulisi valtavirtaa maailmassa. Mutta oma puhelin on hyvä kysymys. Olisiko Venäjällä mahdollisuus tehdä oma puhelin? Ei ole varmasti, ei ole myöskään Euroopalla. Meillä ei ole mahdollista sellaiseen teknologiseen suvereniteettiin, että pystyisimme... käytän sanaa edes, tekemään oman puhelimen. Puhelin monine komponentteineen, monine antureineen on itse asiassa teknisesti niin monimutkainen ja niin hankala laite, että sitä ei pystytä yksinkertaisesti valmistamaan vain eurooppalaisilla resursseilla. Tämä on hyvin paljon faktaa. Mutta jos tarkastellaan datan kannalta vaikka Venäjän pyrkimystä irrottaa maa internetistä. Tiettävästi se on teknisesti onnistunut, he ovat saaneet sen toimimaan, ovat saaneet sisäisen verkkonsa pysymään pystyssä. Nimiavaruudet ja kaikki muut tämmöiset kysymykset, ja silloin heillä on datasuvereniteetti. Mutta datasuvereniteetti tarkoittaa sitä, että heillä on pääsy vain Venäjän dataan. Heidän tutkijansa eivät pääse kansainväliseen dataan kiinni, he eivät ole osa kansainvälistä tutkijayhteisöä ja niin edespäin. Väitän, että minkäänlainen pyrkimys eurooppalaiseen suvereniteettiin tällä tasolla ei ole missään määrin järkevä. Eurooppalaiseen suvereniteettiin liittyy tekoälyn säätelypaketti, AI Act. Siinä painopiste on algoritmeissa ja vähemmän datassa. Vaikka tosiasiallisesti mehän tiedämme, että AI:n, tekoälyn, haitalliset vaikutukset johtuvat sekä algoritmista, että datasta. Se on erittäin monimutkainen ja vaikutuksiltaan arvaamaton paketti. Meillä on kesken U-kirjeen laatiminen siitä ja se on ollut monen ministeriön tiivistä yhteistyötä myös yksityisen sektorin ja muiden toimijoiden välillä. Olemme yrittäneet ymmärtää mitä tämä vaikuttaa, miten tämä tekee... mitkä tämän vaikutukset olisivat. Emme vieläkään täysin pysty ymmärtämään. Yksi, mikä siellä on, on se, että siellä sisältyy myös komission toimivaltaa. Komissio pystyisi määrittelemään mitkä ovat tekoälyjärjestelmiä. Tällaista määritelmää ei oikeastaan kukaan pysty tekemään, mutta he saisivat antaa asetuksen siitä mitkä ovat komission mielestä tekoälyjärjestelmiä, ja sitä olisi kaikkein jäsenmaiden noudatettava. Sen lisäksi on listat kriittisistä soveltamiskohdista, joita esimerkiksi komissio saisi päättää. Tässä tapahtuisi suuri toimivallan siirto jäsenmaista komissiolle. Tämä tietysti huolestuttaa. Tämä on melkein jo kevennys, mutta siellä on datan osalta vaatimus, että datan tulee olla kattavaa ja virheetöntä. Kukaan, joka on ollut enemmänkin datan kanssa tekemisissä, tietää, että täydellinen virheettömyys on täydellinen mahdottomuus. Ei ole olemassa tällaisia datoja kuin aivan pienet, yksinkertaiset datat. Ja tämä esimerkki valitettavasti kertoo siitä, että näkemykseni mukaan sääntelyn laatijoilla ei ole ollut kokemusta ja näkemystä siitä, minkälainen maailma oikeasti on. Yksi, ei nyt kuriositeetti, mutta yksi tähän liittyvä aloite on Gaia-X. Se on Saksan ja Ranskan valtioiden sekä niiden suuren teollisuuden käynnistämä iso aloite, jossa on tarkoitus luoda datafederaatio. Lähtökohdat olivat hyvinkin teknologiset ja teknologia edellä sitä esiteltiin Suomessakin ensimmäiset kerrat, mutta nyt se on entistä enemmän muuttunut lähemmäksi policy making -tasoa. Eli siinä haetaan ratkaisuja miten datan vaihtamista voitaisiin tehostaa Euroopassa yhtiöiden välillä ja myös julkisen sektorin välillä todennäköisesti. Se on teollisuuspolitiikkaa pääasiassa, luodaan kilpailukykyä paremmalla teollisuusdatalla, mutta siellä on myös huomioitu jollain tasolla julkisen sektorin asema. Me olemme Suomessa siihen hyvin lähteneet mukaan, meillä on Sitra käynnistämässä kansallisen hubin Gaia-X:n liittyen, ja meillä on VTT ja Business Finland siinä koko ajan ollut hyvin mukana ja edistänyt asiaa myös Suomen kannalta. Tämä on esimerkki siitä, että dataan, tietoon, liittyen tulee myös eurooppalaisia aloitteita myös komission ulkopuolelta. Mikä on varsin hyvä asia. Se on hankala iso kokonaisuus, ja on paljon epäilijöitä, että onnistuuko se, mutta siellä on niin paljon voitettavaa eurooppalaiselle teollisuudelle ja eurooppalaiselle kilpailukyvylle, että veikkaisin kyllä tätä hevosta. Gaia-X on mielenkiintoinen ja tulee olemaan mielenkiintoinen aloite, jossa kaikkien keskeisten toimijoiden tulee olla mukana. Se sivuaa myös näitä data-avaruuksia, se loisi pohjaa data-avaruuksille, loisi toimintatavat, teknisiä menettelyitä. Mutta se ei ole komission aloite, joten komissio suhtautuu siihen kaksijakoisesti. Poliittisessa päätöksenteossa poliitikot ylistävät Gaia-X, mutta silloin kun keskustelemme komission henkilöstön kanssa, virkamiesten kanssa, niin he ottavat tähän tietyn etäisyyden, koska aloiteoikeus EU:ssa on lopulta vain komissiolla, ja tähän eivät ole kaikki jäsenmaat liittyneet. Vaikka suurin osa onkin nyt jo osoittanut jonkinlaista kiinnostusta. Gaia-X liittyy käsitys, että se olisi jotenkin vastaisku Digital Market Actin hengessä näille suurille jäteille, mutta siitä ei ole kyse, vaan nämä suuret jätit ja niiden pilvipalvelut ovat liittyneet Gaia-X:n heti jo päivästä nolla. Tulossa on Data Act, luvattu kolmannella kvartaalilla tänä vuonna. Mutta nyt kun katsomme näitä palasia, mitä meillä on tässä: Meillä on high value data sets, arvokkaat tietoaineistot joita olemme saaneet odottaa, ja Digital... Data Governance Act, jossa määritellään tiedon luovutuksen periaatteita, ja sitten meillä on tekoälysääntely, ja sitten meillä on DSA, DMA eli markkinoihin liittyvät säätelyt. Nämä palaset eivät minun mielestä nyt loksahda kohdalleen. Tästä puuttuu master plan, ja sen takia en lähde nyt vielä ennustamaan mitä Data Act tuo tullessaan, koska onko se sitten liima, joka korjaa nämä puutteet ja paikkaa aukot, joita jää muiden sääntelyiden väliin. Pikkuisen epäilen, mutta se on kuitenkin tietyn tasoinen haave. Mutta mitä tässä tapahtuu? Mikä on suuren kohinan alla... suurella kohinalla viittaan selviytymispakettiin. Mitä datamaailmassa tapahtuu samaan aikaan? Yksi on selvä, eli siirtyy toimivaltaa jäsenmailta komissiolle. Se tapahtuu näiden asetus... se antoi valtuuksien kautta, komissiolle tulee mahdollisuus antaa delegoituja säädöksiä tai toimeenpano säännöksiä. Ja niitä on näissä eri sääntelypaketeissa ja niitä pyrimme aina arvioimaan, mutta nyt on esimerkiksi tällä hetkellä, varsinkin kun puuttuu vielä viimeinen pala tästä paketista eli Data Act. Niin meidän on mahdotonta, hankalaa, vielä arvioida miten paljon toimivaltaa tulee siirtymään komissiolle tässä kokonaisuudessa. Kiistatonta on, että sisämarkkinoilla pitää olla yhteisiä sääntöjä. Sisämarkkinat eivät toimi, jos kaikki jäsenmaat toimivat omien päinsä mukaan, samahan on nähty ihan fyysisten tuotteiden puolella, sama koskee dataa. Datan pitää olla yhteentoimivaa, sen pitää olla yhteensopivaa ja sen pitää olla kaikilla yhteentoimivuuden tasoilla. Ihan [?? 00:25:10] mallin mukaan. Teknisestä yhteentoimivuudesta semanttisiin prosesseihin ja sääntelyyn. Muuten sisämarkkinat eivät lähde toimimaan. Tätä kautta on perusteltua, että tapahtuu toimivallan siirtoa. Mutta tämä on asia, jota meidän täytyy jokaisessa jäsenmaassa tarkkailla ja olla hereillä. Yksi ongelma on mielestäni tässä datapolitiikassa komissiossa, tai sehän ei ole datapolitiikka vaan datastrategia. Eli tässä ei olla luomassa poliisia, policy making, kuten me olemme tietopolitiikassa tekemässä. Komissiolla on Digital Decade -aloite, joka on julkaistu tänä vuonna. Sen pitäisi olla myös Data Decade, mutta siinä painopiste on siinä digitalisaatiossa teknologiana. Tämä on yksi ongelman ydin. Digital Decade on vähän sellaista puhetta kuin me olemme käyneet noin viisi kuusi vuotta sitten Suomessa. Eli tulee tuttuja kaikuja siitä, miten lähestytään näitä ongelmia digitalisaation kautta. Nyt tällä hetkellä meillä on selvästi, huomattavasti erilainen näkemys Suomessa tähän kehittämiseen. Eri tahoilla ministeriöissä ja muualla me entistä enemmän tarkastelemme yhteiskunnallista vaikuttavuutta, yhteiskuntapolitiikan kautta. Haemme digitalisaatiossa datan toimintatapojen, teknologian muutoksen kautta yhteisiä tavoitteita. Tietopolitiikka onkin Suomessa ajateltu, että se on osa yhteiskuntapolitiikkaa. Data ei ole digitalisaation kylkiäinen, vaan data on kaikilla muillakin politiikkalohkoilla, tieto on kaikilla politiikkalohkoilla, ja nämä kohtaa digitalisaation avulla. Tässä voi olla yksi syy, miksi komission työ ja miksi ne palikat eivät tahdo niin istua yhteen kun niitä tarkastellaan digitalisaation ja teknologian ohella, vähän niin kuin sen kylkiäisenä. Huolimatta siitä, että on tulossa data-avaruuksia ja [?? 00:27:57] sääntelyjen nimissä on datamainittu. Mutta voimakas ja kilpailukykyinen Eurooppa, jossa noudatetaan eurooppalaisia arvoja, tämä on se tavoite mitä päämiehetkin ovat julistaneet ja tähän tähtäävät nämä kaikki uudistukset. Siihen, että Eurooppaa ei vietäisi kohti amerikkalaisia toimintatapoja tai kiinalaista valvontayhteiskuntaa, vaan Eurooppa pärjäisi omien arvojensa pohjalta kansainvälisessä kilpailussa ja eurooppalaisille ihmisille voitaisiin luoda hyvä elämä. Se, mitä emme vielä pysty analysoimaan, tai minä en ainakaan, enkä usko että kukaan muukaan, mutta olemmeko menossa sitä kohti näillä aloitteilla, näillä paketeilla. Hivenen masentavaa loppua, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä on myös suuri mahdollisuus. Tässä on suuri mahdollisuus, että Euroopan sisämarkkinoilla, eurooppalaisten ihmisten elämässä tapahtuu positiivisia muutoksia. Korona-aikana on noussut esille esimerkiksi terveystietojen vaihto, vaikka rokotustietojen ja rokotustodistus tällaisena esimerkkinä. Yhteinäinen eurooppalainen toimintamalli voi tukea ja tukee meitä yhdessä, ja tukee jokaista maata erikseen. Kiitoksia.
[musiikki]
[äänite päättyy]